Press "Enter" to skip to content

Roolipelitiedotus roolipelilehtien perillisenä

Roolipelitiedotuksen 10-vuotissyntymäpäivä lähestyy, joten pyysin sivuston perustajaa Eero Tuovista muistelemaan Roolipelitiedotuksen syntyä ja alkutaivalta. Kysyin myös hänen näkemystään siitä, millaiseksi sivusto sittemmin vakiintui. Annetaan puheenvuoro hänelle:

Roolipelilehden perustamisesta ja ylläpidosta keskusteleminen on ollut suomalaisen rope-Internetin ikivihreä aihe aina siitä lähtien kun Maguksen julkaiseminen lopetettiin vuosituhannen vaihteessa. Kun Roolipelaaja-lehtikin sittemmin lopetettiin (tässä vaiheessa viimeisenä paperisena lehtenä), niin keskustelun seuraava iteraatio keskittyi pitkälti digitaalisiin ideoihin. Keskeisiä kysymyksiä asian pyörittelyssä ovat aina olleet tällaisen kansallisen yleisluontoisen rope-median

  • Tarpeellisuus: kannattaako sitä tehdä, aikuisten oikeasti;
  • Ekonomisuus: miten sen kulut katetaan;
  • Pitkäjänteisyys: miten sen tekijöitä motivoidaan ja värvätään;
  • Kattavuus: miten sitä estetään klikkiytymästä.
Magus-lehden viimeinen numero (nro 50) ilmestyi vuonna 2001. Kuva: RPG Geek

Muistelisin että keskustelimme asiasta siinä viime vuosikymmenen loppupuolella Jukka Sorsan ja Koposen Samin kanssa, ja kenties muutaman muunkin tyypin. Kun keskustelu kääntyi ajatukseen perustaa uusi media virtajulkaisuna periodi-julkaisun sijasta (eli blogina ajoittain julkaistavan lehden sijasta), niin päätin tarttua tuumasta toimeen, sillä ajatuksella että parhaiten asiaa edistää malliksi sivuston perustaminen; sitä voi sitten korjailla ja täydentää ajan myötä, joustavan projektinhallinnan periaatteiden mukaisesti.

Roolipelitiedotus vastaa noihin yllä listaamiini suomalaisen rope-median haasteisiin ennen kaikkea kyynisesti minimoimalla kaikenlaisen overheadin; kun ”lehdellä” ei ole julkaisuaikataulua, kuluja tai tavoitteita, mutta sen koetaan olevan mielekäs asia olla olemassa, niin oletettavasti asianharrastajat silloin panostavat sen kehittämiseen sen minkä panostavat. Kulttuuripoliittiset karikot pyrin välttämään julistamalla hankkeen alusta asti avoimeksi kaikille kiinnostuneille osallistua, mikä ei tietysti ole käytännössä sama asia kuin proaktiivinen inklusiivisuus, mutta onpahan ilmaista ja vaivatonta tavalla joka oli tarpeen hankkeelle jolla ei ollut mitään resursseja.

Muotoilin projektin ensimmäisen iteraation organisaation hyvin vapaamuotoisesti: loin blogin, perustin sinne muutaman metasivun ja kirjoitin jokusen artikkelin malliksi, ja totesin että jos näyttää hyvältä, niin tästä voi jatkaa. Siinä osoittautui sitten käytännössä niin, että Sami innostui ideasta tosissaan, mutta hän jäikin sitten ainoaksi syystä tai toisesta. Voi olla että tällaisen skene-blogin kirjoittaminen ei sitten käytännössä olekaan niin helppoa ja hauskaa, mutta mikä syy sitten olikaan, niin Roolipelitiedotuksen eteenpäinvienti jäi pitkälti Samin aloitteellisuuden varaan.

Roolipelitiedotuksen vanhassa logossa kaiuttimesta kuulutettiin väliaikatietoja roolipelikentille.

En itse ollut tuolloin (tai nytkään) asemassa toimittaa tällaista blogia pidemmän päälle, joten tyydyin ideoimaan, toimimaan teknisenä tukena ja kannustamaan Samia hankkeen kanssa. Sinänsä visiomme Roolipelitiedotuksen luonteesta oli käytännössä samansuuntainen, mutta jos se olisi ollut minusta kiinni, niin Roolipelitiedotus olisi jäänyt Internetin kelopuuksi ja retoriseksi esimerkiksi, johon viittaisin silloin kun roolipelimediasta keskustellaan. Tyyliin että ”tässä nyt esimerkki siitä mitä voisi tehdä, jos viitsisi”. Jännästi Sami näki tässä sitten itselleen sopivan aktiviteetin, koska hän on jaksanut takoa roolipeli-skenen uutisoimisen parissa tosissaan pitkän siivun.

Vaikka visioin alun perin Roolipelitiedotuksesta joustavaa ja avustajia houkuttavaa mediaa, jossa kokeiltaisiin erilaisia asioita, niin se mitä siitä nyt sitten muotoutui olikin tällainen yhden miehen vimmainen, ketutuksen ja aateluusvelvoitteen ajama suurprojekti. Se on ollut mielenkiintoinen, hyvin Samin näköinen hanke; esimerkiksi tarkoin listatut tapahtumatiedotteet, Samin säännöllisesti tekemät henkilöhaastattelut ja keskustelukatsaukset suomalaisilta foorumeilta ovat hyvin… samimaisia. Joku toinen olisi saattanut ottaa tällaisen ”teenpäs nyt roolipelilehteä” -projektin eri kantilta, panostaen esimerkiksi avustajien värväämiseen tai oman roolipelitaiteensa esittelyyn.

Ja tarkoitan tätä siis hyvällä tavalla: Sami on näyttänyt minulle sellaisen vision ”skene-mediasta”, jollaiseen en olisi päässyt mitenkään kiinni itse. Esimerkiksi tämä keskustelufoorumien naaraaminen ja summaaminen on sellaista konsolidoivaa reportaasijournalismia, että moni muukin yhteisö voisi ottaa mallia. Sami on katsonut sitä mitä suomalainen rope-skene on, ja vienyt sitten sen asian Roolipelitiedotukseen.

Miten tästä nyt sitten jatketaankaan, niin en voi ainakaan väittää etteikö Sami olisi ottanut aikanaan esittämiäni teorioita roolipelilehden tekemisestä ja pannut niitä kokeeseen pidemmän kaavan mukaan. Mielestäni suomalaisen roolipeliskenen tilanne ei ole juuri muuttunut mitä sen mediamahdollisuuksiin tulee, joten jokin Roolipelitiedotuksen kaltainen hanke voisi mielestäni edelleen olla tekemisen arvoinen… mutta jos vain minä ja Sami olemme sitä mieltä, niin sitten tämä kalkyyli näyttääkin hieman toisenlaiselta. Yleisön ja tekijöiden yhteisöä vartenhan tällaista tiedotus-projektia lopun perin tehdään.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: