Press "Enter" to skip to content

Otamocon 2015 reportaasi

Otamocon 2015 banneri

Vihdoin se on täällä, ensimmäisen Otamoconin reportaasi. Henkilökohtaisista syistä tämä on venynyt näinkin pitkään kesästä 2015. Mutta eikö syksyn pimetessä ole mukava lukea kesäisistä asioista?

Miten se alkoi?

Sami Koponen joskus keskustellessamme heitti ilmoille Otamoconin ajatuksen, ja talven yli kun se hautui mielessäni, lähdin sitä toteuttamaan. Kaikki tapahtui aika äkkiä virallisesta ilmoituksesta tapahtuman ajankohtaan. Tämä oli ensimmäinen conini. Ei pelkästään järjestäjänä, vaan myös vierailijana! Conin tapahtumapaikkana oli kotipihani, minne rakensin avovaimoni kanssa pressukatoksen suojaksi pihapelaamista varten. Aluksi sisätilojen piti olla off-the-limits ja majoitus oli vähän hämärästi määritelty “tallin ylisille tai telttaan”, mutta vierailijamäärän takia nämäkin sai järkevästi hoidettua sisätiloihin loppujen lopuksi.

Tukijoitakin tapahtuma sai mukavasti. Ville Vuorela (Burger Games) lähetti Taiga-roolipelejä arvontaan ja sähköpostilla hienon julisteen tulostettavaksi. Miska Fredman (Ironspine) osallistui myös lahjoittamalla Heimoja sekä Astraterra-mainosmateriaalia. Lisäksi mukana oli myyntiedustuksessa 3 Toadstools Publishing -firman skenuja sekä GM Gamesin The Manor -zinen siihen asti ilmestyneet numerot. Tietysti allekirjoittaneen D-oom Products oli edustuksessa myös.

20150627_133738
Otamoconin myyntipöytä sekä ulkotilojen kahvipiste autotallissa.
Pressukatos ulkopelaamiseen.
Pressukatos ulkopelaamiseen.

Ensimmäinen päivä

Vierailijoita saapui kolme. Sami Koposen olen kerran tavannut aikaisemminkin, Nestori Lehtosen kanssa olen ollut tekemisissä virtuaalisti, ja Timo Hohkala oli täysin uusi tuttavuus. Ulkona pelaaminen ei oikein onnistunut, kiitos tihuttelevan ja vilpoisen sään, joten siirryimme suosiolla sisätiloihin keittiöön. Kuitenkin ennen sään huononemista ja pelaamisen alkua ehdimme grillata.

Ensimmäisen päivän vierailijat: Nestori Lehtonen, Sami Koponen ja Timo Hohkala.
Ensimmäisen päivän vierailijat: Nestori Lehtonen, Sami Koponen ja Timo Hohkala.
Aina löytyy keskusteltavaa.
Aina löytyy keskusteltavaa.

Alkukeskustelut kun oli käyty läpi, niin lähdettiin valitsemaan ensimmäistä peliä. Samin mukana tuoma InSpectres vei voiton. Peli oli aivan loistava! Pelaajat ottavat paranormaalin tutkimusryhmän jäsenten roolit, ja lähtevät selvittelemään paranormaalia tapahtumaa. Samilla oli useampi tapaus valmiina, mistä ryhmämme keskustellen valitsi mehukkaimman ja parhaimman tuntuisen operaation. Mehän olimme paranormaalin nettisivuston takana. Nestori oli johtajamme, minä kameramies ja Timo yleismies.

Peli ei ollut ihan perinteinen, sillä pelaajilla oli myös oikeus vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Kuitenkin pelissä oli tarpeeksi perinteistä pelattavaa, kuten nopanheittoja ja pelinjohtajan selkeä rooli, ettei kulttuurishokki allekirjoittaneelle ollut liian suuri. Peli vaatii jonkinlaista yhteistä visiota pelaajilta, että tarinasta, siis paranormaalista tutkimuksesta, saadaan tiukka, toimiva ja jännittävä paketti satunnaishäröilyn sijaan. Nestori ja Timo olivat aivan mahtavat pelaajat tähän ja nautin todella suuresti pelistä. Pelistä hyvän teki myös pistejärjestelmä, mikä asetti yhdelle tehtävälle tai skenaariolle selkeän lopun. Jopa niin, että skenaario saattaa loppua kesken ilman selkeää päätöstä itse tutkimukselle!

Peli tukee kuitenkin myös kampanjapelaamista, sillä skenun jälkeen paranormaali yritys voi kasvaa, jolloin käytettäviä resursseja on taas enemmän seuraavaan kertaan.

Erittäin suositeltava peli.

Inspectres ja tarvittavia noppia.
Inspectres ja tarvittavia noppia.
Allekirjoittanut lukee toimeksiantoa.
Allekirjoittanut lukee toimeksiantoa.

Enempää emme ehtineet ensimmäisenä päivänä pelata, mutta pahin pelihimo oli jo tyydytetty mahtavalla seikkailulla. Sami lähti ajoissa kotiin päin, muut jäimme saunomaan ja keskustelemaan peleistä ja pelaamisesta yömyöhään.

Toinen päivä

Voittajan aamiainen! Puuro maistuu ja nopat pyörii.
Voittajan aamiainen! Puuro maistuu ja nopat pyörii.

Puuroaamiaisen ohella lisäporukkaa odotellessamme saapuvaksi aloimme luoda hahmoja Timon opastuksella Hackmasteriin. Kirja on tuotantoarvoiltaan älyttömän hieno ja teksti hauskan irvailevaa, vaikkakin omalla tavallaan synkeän kyynistä. Hahmoja ei saatu tehtyä loppuun, sen verran aikaavievä ja moniosainen prosessi kuitenkin kyseessä. Tuntumaa, mitä sain peliin, oli jotain, mikä tuntui siltä kuin Dungeons & Dragonsin kolmas laitos ja Warhammer Fantasy Role-playing Gamen ensimmäinen laitos olisi nivottu yhteen, ja monimutkaistettu ihan vain siksi, että voidaan. Tiedän toki, että peli on saanut alkunsa parodiasarjakuvasta, ja että nykyään peli on ihan oikea, vakavasti otettava roolipeli, eikä vain materialisoitunut vitsi. Sitä on paha sanoa, miten raskas peli itse on pelata, koska sinne asti emme päässeet. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten taistelu ja perustehtävät toimivat. Ensi kerralla ehkä pääsemme pidemmälle. Mielenkiintoinen tapaus.

Toisen päivän alkulämmittelyn valikoimaa.
Toisen päivän alkulämmittelyn valikoimaa.

Toisena päivänä sää olikin jo suosiollinen, ja ulkopelaaminen mahdollista. Sami toi mukanaan Eve ja Kari Salmelan omasta peliryhmästään, joten toisena päivänä meitä oli koossa kuusi, itseni mukaanlukien. Minulla oli tarkoitus vetää scifiä tai fantasiaa OSR-säännöillä, mutta päädyimme ensin pelaamaan jotain vähän kevyempää ja hauskempaa peliä ihan tutustumistarkoituksessakin. Samin indie-tarinapelikokoelma oli vaikuttava, ja moni peli vaikutti ainakin kuvaukseltaan mielenkiintoiselta (allekirjoittaneen huomautus: pelimekaniikka ei aina välttämättä niinkään). Päivän ensimmäiseksi peliksi valikoitui Marsin Agentit yksinkertaisella äänestyksellä.

Marsin Agentit on varsin mainio, mutta helposti kaoottiseksi naurunremakaksi muuttuva peli. Pelaajahahmot ovat marsilaisia, jotka tulevat Maapallolle etsimään resurssejä. He eivät voi kommunikoida keskenään kuin viittomalla, paitsi silloin kun parviäly kutsutaan päälle. Tällöin pelaajien on tietyn aikarajan puitteissa kehittävä toimintastrategia, mikä pitää pelissä toteuttaa niin monella sanalla, kuin pelaajia on. Temppuna on, että jokainen heittää kuusitahoisen nopan, ja tuloksella yksi sanoo jonkun toisen sanan, kuin oli alkuperäinen yhteistuumin tehty suunnitelma. Näin asiat voivat mennä pieleen todella pahasti – mutta äärimmäisen hauskasti. Voitonriemua ja naurua, kun asiat menevät suunnitellusti putkeen, mutta yhtälailla riemua aiheuttaa, kun asiat menevät täysin pieleen.

Pelinjohtaja Sami selostaa outoa ympäristöä marsilaisille.
Pelinjohtaja Sami selostaa outoa ympäristöä marsilaisille.

Pelaajat perseilivät ympäri maita ja mantuja yrittäen parhaansa mukaan löytää ja saada mukaansa jotain käytännöllistä outoa maastoa tutkien. Pelinjohtaja Sami kuvaili hauskasti meille arkipäiväisiä asioita siten, miten avaruuden muukalaiset ne näkisivät ja kokisivat outoina asioina. Erittäin suositeltava peli kevyeen illanviettoon ja rentoon tutustumiseen uusien pelaajien kesken.

Grillaamisen yhteydessä tarkoitukseni oli vetää Short Order Heroes-korttipakalla kevyt post-apocalyptinen intiaaniteemainen vapaamuotoinen peli, mutta valitettavasti ruuanlaittoni häiritsi pahasti pelin vetämistä. Vierailijat kuitenkaan eivät olleet toimettomia, vaan sillä välin aloittivat itse pelin, tehden siitä pelinjohtajattoman seikkailun. Mahtavaa oli, että täysin ulkopuoliseksi jääneenä kokkina minutkin otettiin siihen mukaan. Minulta kysyttiin välillä, mitä tapahtuu, mikä oli hienoa. Turha varmaan sanoakaan, ettei peli mennyt kuten minä sen suunnittelin. Siitä tuli jotain aivan muuta. Post-apocalyptistä häröilyä mahtavalla ja villillä tavalla. Tämän mutantti-intiaaniheimon “sankarit” olivat kyllä uskomattomia seikkailuissaan. Peli päättyi kasinon löytämiseen, mistä suurin osa teki uuden kotinsa. Yksi tosin palasi heimonsa pariin nousten legendaariseksi sankariksi…

Illan viimeinen peli

Minulla oli muutama vaihtoehto, mitä vetäisin, mistä kaksi oli varteenotettavaa vaihtoehtoa; Swords & Wizardry Whiteboxilla vedettävä GM Gamesin Where Is Margesh Blackblood? -skenaario tai Hulks & Horrorsilla Dead Space -videopelin ja Event Horizon -elokuvan tunnelmissa tapahtuvaa avaruusaluksen tutkimista. Molemmat OSR-pelejä. Whitebox veti pidemmän tikun, mikä sopi minulle vallan mainiosti, sillä Margesh Blackblood on yksi suosikkiseikkailuistani.

Seikkailussa jahdataan rosvojoukon johtajaa, Margesh Blackbloodia. Seikkailussa on neljä eri aluetta, joista pelin alussa pelinjohtaja arpoo, missä Margesh sillä pelikerralla on. Näissä on sopiva määrä taistelua, mutta esimerkiksi roolipelaaminen puhumallakin vie jo pitkälle – jos sellainen kiinnostaa hutkimista enemmän.

Puolituinen, kääpiö, temppeliritari, taistelija, velho.
Puolituinen, kääpiö, temppeliritari, taistelija, velho.

Jokainen skenun osio vie aikaa noin tunnin, ja ehdimme pelata niistä kaksi. Ajan takia sovimme, että Margesh olisi toisessa paikassa, mitä he tutkivat siitä huolimatta, mihin hänet olisin alunperin arponut. Näin saisimme joka tapauksessa skenaarion päätökseen. Mielestäni Swords & Wizardry Whitebox on mukavan kevyt ja yksinkertainen peli one-shotteihin, kuitenkin sisältäen kaikki oleelliset old-school Dungeons & Dragons -piirteet. Peli minimalistisuudessaan kannustaa pelaajia keksimään ratkaisumalleja, sillä juuri mihinkään taistelun ja luolaseikkailun lisäksi ei ole kirjoitettuja sääntöjä. Kaikki on siis helposti sovellettavissa ja keskusteltavissa tilanteen mukaan.

Pelissä oli paljon hauskoja ja jännittäviä tilanteita, kuten murhahullu puolituinen, joka ei osunut pakenevaan roistoon vaan valehteli, että osui osoittaen aikaisemmin tappamaansa roistoa. Ja tämä meni täydestä ryhmälle. Urhea temppeliritari antoi muulle porukalle paremmat mahdollisuudet päihittää ogre häiritsemällä tyhmää otusta katossa olevasta aukosta, vaikka aluksi katolle kiipeily vaikutti epätoivoiselta ja vaaralliselta strategialta. Viimeisen ogren tappoi velho tikarillaan!

Pieniä myönnytyksiä sääntöihin piti tehdä, kuten ensiapu. Pelikokemus olisi jäänyt joiltain kesken, jos hahmo olisi noin vain kuollut tai ollut taistelusta pois kun kestopisteet tippuvat nollille. Nopea korjaus oli, että toinen voi käyttää yhden vuoron elvyttämään kaatunut toverinsa. Näin kaikki saivat olla loppuun asti pelissä mukana. Suosittelen suuresti Swords & Wizardry Whiteboxia (pdf:n saa ilmaiseksi julkaisijan sivuilta) kevyeksi versioksi wanhan koulukunnan Dungeons & Dragonsista sekä nopeaksi ja helpoksi yhden kerran peliksi. Swords & Wizardry Core toimiikin jo vallan mainiosti kokonaisiin kampanjoihin.

Sanottakoon vielä, että minulla oli pitkä aika tätä ennen kun olin johtanut peliä kasvotusten oikealle porukalle. Itse olin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka pari kömpelömpää kohtaa välissä olikin. Peli kuitenkin oli sujuvaa ilman lamauttavia kompurointeja.

Tapahtuman lopuksi oli vuorossa arvontoja, missä palkintoina muunmuassa Miska Fredmanin lahjoittamia Heimoja, Ville Vuorelan lahjoittamia Taigoja sekä D-oom Productsin tuotteita.

Jälkiajatuksia

Aluksi olin hieman pettynyt osallistujien alhaiseen määrään, odotin tuplasti enemmän väkeä. Ongelmia olivat ainakin huonosti osunut ajankohta, sillä Hypecon oli samanaikaisesti. Myös useille tuli menoja juuri sille viikonlopulle, tai olivatkin unohtaneet omat aikaisemmin sopimansa menot.

Jälkikäteen olen täysin tyytyväinen osallistujamäärään. Tyytyväisyyttä helpotti muiden koticonien järjestäjien jakamat kokemukset. Porukka oli hyvä, pelit loistavia. Kahteen päivään mahtui yhteensä neljä eri peliä, kesken jäänyt hahmonluonti, grillaamista, keskustelua ja saunomista. Muuten sanoisin, että oli ehdottomasti vaivan arvoista, mutta tästä ei ollut minulle minkäänlaista vaivaa. Päinvastoin! Suuret kiitokset kaikille osallistujille, jotka rohkeasti matkasivat kohti tuntemattomia Siikaisten metsiä kotiini Otamoconiin!

Ja kyllä, totta kai järjestän ensi kesänä roolipelaajan pihatapahtuman, Otamocon 2016. Tapahtuman ajankohta pitää tutkailla vielä tarkemmin, mutta pidän sen heinäkuun puolella. Yritän löytää ajankohdan, ettei muita tapahtumia olisi samaan aikaan, ainakaan kauhean monta. Minulle voi lähettää sähköpostia (doomproducts at gmail piste com) kesän 2015 Otamoconista ja tulevasta kesän 2016 Otamoconista. Tavoite on saada ainakin viisi osallistujaa ensi vuonnakin, tulethan sinä tekemään tavoitteesta totta?

Vieraiden kokemuksia Otamoconista

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kävijän kokemuksia ja kommentteja tapahtumasta. Tapahtumanjärjestäjänä on aina kiva saada vähän palautetta!

Nestori Lehtosen ajatuksia

Aitoakin aidommat puitteet. Saunaveden pumppaaminen rikkinäiseen peltiämpäriin metrin mittaisten nokkosten seasta esiin niitetyn kaivon 70 vuotta vanhalla ruosteisella vesipumpulla (allekirjoittaneen huomautus: lainasimme naapuritontin saunaa, sillä oma saunamme on pieni eikä hormia ollut ajankohtana nuohottu). Isäntäväki koostui aidosta ja vieraiden hyvinvoinnista kiinnostuneesta isännästä, hiljaisesta mutta ystävällisestä vaimosta, herttaisesta koirasta, uteliaasta ponista (allekirjoittaneen huomautus: isot hevoset olivat tapahtuman aikana kesälaitumella) ja näkymättömissä piileskelevistä kissoista.

Ylipäätään sain tilaisuuden tavata kotitapahtuman järjestäneen, elusiivisen ja mystisen Danielin, ensimmäistä kertaa, vaikka olemme tunteneet useita vuosia ja tehneet niiden varrella yhteisiä projektejakin.

Osallistujia oli vähän, minkä seurauksena söimme, pelasimme ja saunoimme samalla porukalle niin, että opin tuntemaan toisia paremmin, kuin jos tapahtuma olisi ollut minkään muun kokoinen ja pelitoiminnan maksimoimiseen keskittyvä. Kuitenkin silti pääsin tutustumaan uusiin peleihin, pelityyleihin ja näin avartamaan ymmärrystäni roolipelaamisen monimuotoisista mahdollisuuksista laajemmin kuin kenties missään muussa “conissa”.

Olen kiitollinen seuraani kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta ja aion jatkossakin ottaa kutsun vastaan mahdollisuuksien mukaan kiitoksena Danielille, hänen avovaimonsa sekä muiden osallistujien vaivannäöstä yhteisen viikonlopun aikaansaamisen ja onnistumisen varmistamiseksi.

Timo Hohkalan ajatuksia

Otamocon, olipas jännä paikka. Itsehän ajauduin tänne puolivahingossa kun kaverini lupasi kuskata Nestoria, mutta joutuikin sitten hälytetyksi yövuoroon eikä oikein päässyt paikalle. Mutta mikäs siinä, hakemaan tyyppiä jota en ole koskaan tavannut, mennäkseni paikkaan missä en ole koskaan ollut, tapaamaan ihmisiä jota en ole koskaan nähnyt. Oikeastaan tämä lienee tavallaan aika normaali lautapelaajan mentaliteetti. Ainahan on se harrastus joka yhdistää ja meillä nörteillä on kyllä joku yhdistävä tekijä.

Aina sanotaan että nörtit on niitä epäsosiaalisia ja niitäkin varmasti löytyy, mutta moniko bodari lähtee lähes ex tempore tapaamaan jotain tyyppejä toiselle puolelle Suomea, joiden kanssa on ehkä joskus vaihtanut sanan tai pari? Mitä he tekisivät? Saunoisivat ja joisivat kaljaa. Entäs me? Aina on pelit, niin rakkaat pelimme. Ja olihan siellä sauna ja pari kaljaakin.

Eipä sinänsä voi valittaa puitteista. Kiva talo ja kiva porukka. Kun tapahtuma kuitenkin oli vielä niin pieni niin siinä oli erilainen intimiteetti mitä jossain isossa conissa. Omalla taustalla voin sanoa, että heti kun mennään yli kymmenen osallistujan, tapahtuu pirstaloituminen. Kaikki ei vaan mahdu samaan tilaan. Tässä kerkesi oikeasti tutustumaan ja juttelemaan. Jos meitä olisi liikaa, on jo ihan oman täysjärkisyyden kannalta järkevää olla edes yrittämättä tutustua kaikkiin. Ensi kerralla sitten niitten kanssa mitä edellisellä ei kerinnyt jututtamaan.

Sami Koposen ajatuksia

Danielin järjestämä Otamocon on hyvä osoitus siitä, miten conin järjestämisen ei aina täydy olla suureellinen projekti. Kun pelaaminen ja jutustelu ovat keskiössä, riittää että on joku paikka johon kokoontua. Tapahtumahan syntyy lopun perin kävijöistä, ei puitteista. Tällaisia pieniä koticoneja on toki ollut aiemminkin eri puolilla Suomea, mutta on tärkeää antaa näille enemmän näkyvyyttä, jotta muutkin rohkaistuisivat tarttumaan toimeen. Samalla kiitos pitää tietysti osoittaa myös kaikille conikävijöille, jotka uskaltavat lähteä liikkeelle.

On ollut ilo seurata Danielin vähittäistä tilan ottamista kotimaisessa ropeskenessä. Roolipelaajasta foorumikeskustelijaksi, blogaajaksi, pelisuunnittelijaksi ja nyt myös tapahtumanjärjestäjäksi. Ei se skeneaktivismi tämän ihmeellisempää ole. Tehkää perässä!

Valokuva-albumi verkossa

Tapahtumasta otettuja kuvia pääset katsomaan seuraavan linkin takaa: OneDrive

3 Comments

  1. Nuurori Nuurori 31.10.2015

    Kiitos muuten myös muille osallistujille, Timolle, Samille, Evelle ja Karille!

  2. […] mutta pienempiä tapahtumia järjestettiin senkin edestä. Valocon, Maracon, Hypecon, Otamocon (ks. raportti), Mreicon (ks. haastattelu) ja X-con ovat kaikki osoituksia skeneaktiivien ponnisteluista ja siten […]

  3. […] nimettiin paikkakunnan mukaan Otamoconiksi. Kävijöitä oli kourallinen ja meno oli mukavaa (ks. järjestäjän kirjoittama raportti). Niinpä ensi viikonloppuna (26.-27.5.) onkin luvassa Otamocon II, jonka ohjelmaan kuuluu tuttuun […]

Leave a Reply to Roolipelivuosi 2015 | Roolipelitiedotus Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.