Press "Enter" to skip to content

Verkko-D&D:n menestyksestä

En henkilökohtaisesti ymmärrä näiden roolipelaamista kuvaavien verkkosarjojen viehätystä, mutta suuren yleisön suosiota ne silti nauttivat. Kiinnostavaa on nähdä, mitä tapahtuu kun niillä yritetään tehdä kunnolla rahaa.

Rahanarvoiset esitysoikeudet

Matt Mercerin luomalla ja tuottamalla Critical Role -verkkosarjalla on 20 000 seuraajaa ja YouTuben puolella uusimmilla jaksoilla näkyy olevan noin 250 000 katselukertaa. Erilaisia lauta- ja roolipelejä esittelevä Wil Wheatonin Tabletop-verkkosarja puolestaan kasasi joukkorahoituksessa kolmatta tuotantokautta varten yli 20 000 tukijalta yhteensä liki 1,5 miljoonaa dollaria.

Nyt nämä molemmat sarjat siirtyvät Legendary Digital Networksin esitysomaisuudeksi. Sarjoja pääsee siis katsomaan ensiesityksenä viiden dollarin kuukausimaksua vastaan. Ne kuitenkin tulevat edelleen mm. YouTubeen – Critical Role ilmeisesti vain muutaman päivän ja Tabletopin neljäs tuotantokausi useamman kuukauden jälkeen. Critical Rolen kohdalla kyse on suorista lähetyksistä, joihin siis vain tilaajat pääsevät osallistumaan twiiteillään ja muiden on katseltava pelkkiä nauhoituksia. Ansaintamalli saattaa hyvinkin toimia, koska varsinkin Critical Role perustuu vahvasti esiintyjien keskinäiseen läpänheittoon (ks. tekijöiden haastattelu CB:sta). Se näyttää kaveriporukan yhteiseltä hauskanpidolta, josta tietysti moni tahtoo olla osallisena.

Yleisöä tuhatmäärin

Pax West -tapahtumassa Acquisitions Inc -porukan D&D:n pelaaminen vetää yleisöä.
Pax West -tapahtumassa Acquisitions Inc -porukan D&D:n pelaaminen vetää yleisöä.

Verkkosarjat eivät ole ainoa todiste roolipelaamisen seuraamisen viihdyttävyydestä. Penny Arcade pisti pystyyn Acquisitions Inc -kampanjan podcastina vuonna 2008 ja vuodesta 2010 alkaen yksittäinen kertapeli on tavattu pelata Pax West -pelitapahtumassa. Paikalla on ollut tuhansia katsojia, vaikka käsittääkseni yleisöksi pääseminen edellyttää erillisen pääsylipun hankkimista.

Tänä vuonna ei kuitenkaan ollut enää pakko päästä paikan päälle pelaamista nähdäkseen. Suoraa lähetystä Pax Westistä oli nimittäin mahdollista seurata sadoissa eri yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa. Samalla kertaa elokuvateatterien väelle jaettiin ilmaisena kylkiäisenä lyhykäistä Cloud Giant’s Bargain -skenaariota (ks. arvio skenusta). Kyseessä oli toki Wizards of the Coastin tukema markkinointitapahtuma uudelle Storm King’s Thunder -skenaariolle, mutta silti mittasuhteita voi pitää suureellisina. Elokuvateatteriesityksen yleisömääristä ei ole mitään tietoa, mutta päätellen siitä, että ilmaisseikkailuiden puuttumisesta aiheutui paikoin melkoinen nurina, kävijöitä lienee ollut ainakin satoja tai jopa tuhansia.

Suosion syiden pohdiskelua

Dungeons & Dragons (ja periaatteessa roolipelaaminen laajemminkin, mutta oikeasti ainoa mediassa pyörivä nimike on D&D) näyttää nauttivan tänä päivänä suurta suosiota. Tämän syistä on esitetty monenlaisia arvailuja, kuten internetin merkitys pelaamisen näkyvyydelle. Vaikka kiinnostusta roolipelaamista kohtaan on ollut aiemminkin, se on tapahtunut yksityistiloissa suljettujen ovien takana. Vasta internetin videopalvelut ovat mahdollistaneet tarvittavan julkisuuden.

Esille on nostettu myös D&D:n uusimman laitoksen helpompi lähestyttävyys. Pelisäännöt ovat paria aiempaa laitosta yksinkertaisemmat ja niin pelimaailman kuin ropeteosten kuvituksenkin puolesta peliä on viety monikulttuurisempaan suuntaan. Ero tolkienistiseen fantasiaan, jossa valkoiset miehet pelastavat maailman rumilta tummahipiäisiltä örkeiltä, on toki olemassa. Silti minusta tuntuu, että kyse on enemmän imagosta kuin todellisuudesta: verkkosarjat saavat pelaamisen näyttämään kaveriporukan ilonpidolta ja PJ:n show’lta samalla kun markkinointimateriaali piirtää kuvaa inklusiivisesta tasa-arvon onnelasta. Epäilen kuitenkin, että varsinainen pelaaminen ei ole juurikaan muuttunut viime vuosikymmenten aikana.

Unohtaa ei sovi myöskään nettivideoiden muodostumista uudeksi mediaksi, jossa roolipelaaminen on nimenomaisesti lyönyt itsensä läpi. Toki roolipelaaminen on esiintynyt myös muutamissa tv-sarjoissa, mutta todelliset katsojaluvut on kerätty YouTuben kaltaisissa videopalveluissa. Siellä merkitystä ei ole niinkään suurilla budjeteilla vaan kiinnostavalla sisällöllä ja sitoutuneiden fanien innokkuudella. Juuri tällaiset asiat ovat tavanneet olla ominaisia roolipelikulttuurille.

Iso merkitys on myös sillä, että D&D on saanut paljon nimekkäitä puolestapuhujia. Peli on ollut olemassa niin kauan, että kokonainen sukupolvi on saanut siitä vaikutteita. Niinpä monien käsikirjoittajien ja muiden kulttuurituottajien on helppo viitata siihen erilaisissa tv-sarjoissa ja muissa teoksissaan. Kyse lienee myös trendistä: kun riittävän moni mainitsee pelin, muidenkin täytyy seurata perässä osoittaakseen olevansa ajan hermolla. Näinhän ne muoti-ilmiöt syntyvät.

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.