Press "Enter" to skip to content

Cthulhu näyttämöllä, murha illallisella ja ropehistoria kirjassa

Keräsin tällä kertaa pääasiassa uutisia välittömän pelikulttuurin ulkopuolelta, eli miten roolipelikulttuuri näkyy muualla kuin pelipöydässä. Helsingin illallisnäytelmäpelit, Cthulhun kutsu -näytelmä ja Ruotsin roolipelihistoriikki ovat kaikki merkkejä siitä, että roolipelikulttuuri kiinnostaa laajempaakin yleisöä.

Kosminen kauhunäytelmä

Aarne Linden tarttui H.P. Lovecraftin The Call of Cthulhu -novelliin ja sovitti sen teatteriesitykseksi. Tikkurilan teatterissa esitettävän näytelmän ensi-ilta oli marraskuun alussa, mutta esityspäiviä riittää helmikuulle asti.

Lovecraftin tuotanto tai Cthulhu-mythos ei ole Lindenille vierasta: hän on itse kuulemma paneutunut aiheeseen huolella ja tiedostaa fanien kovat odotukset. Vantaan Sanomien haastattelun mukaan muu työryhmä auttaa kuitenkin pitämään näytelmän ymmärrettävänä myös niille, jotka eivät ole etukäteen syventyneet Lovecraftin kirjallisuuteen. Jos näytelmän työstämis- ja syntyhistoria kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös Nörttityttöjen blogaus Lovecraftin kanssa teatterissa.

Koitin kalastella netistä arvioita Cthulhun kutsu -näytelmästä, mutta aika heikolla menestyksellä. Se kuitenkin selvisi, että näytelmä ei tuo kammotuksia lavalle, vaan jättää paljon katsojan mielikuvituksen varaan. Se tekee näytelmästä intensiivisen. Toisaalta novellin lukeneet tietävät, että juoni on monipolvinen, joten myös näytelmän tekstimäärä on melkoinen.

Ruokaa ja salapoliisityötä

Helsingin Sanomat uutisoi Gurmee Teatterin näytelmästä Murhaava illallinen, jossa yleisö saa nauttia kolmen ruokalajin ateriasta ja näytelmästä, joka tapahtuu osin yleisön joukossa. Sama firma on tuottanut näytelmää aiemmin Baltian maissa, joten tekijöiden puolesta kyse ei ole ensimmäisestä kokeilusta.

Pakettia markkinoidaan nykypäivänä trendikkäästi “elämysiltana”, vaikka yleisön rooli käsittääkseni jääkin verrattain ohueksi. He voivat kyllä arvuutella kuka mahtaa olla oikea syyllinen, mutta mitään varsinaista vuorovaikutusta ei synny. Yleisö on edelleen klassisen teatterin tapaan passiivinen katsoja, ei teoksen osallistuja. Interaktiivisuus kuitenkin kiinnostaa: ohjaaja Honkosen mukaan yleisö on pyrkinyt aktiivisesti osallistumaan näytelmään.

Ruotsin roolipelihistoria yksiin kansiin

Ruotsin roolipelikulttuuri on mielenkiintoista, koska se monessa kohdin muistuttaa vastaavaa ilmiötä Suomessa. Dagens Nyheterin haastattelussa käy ilmi, että myös Ruotsissa roolipelaamisesta voi puhua eräänlaisena sukupolvikokemuksena, joka vaikutti 1980-luvulla ja on nyt noussut uudelleen valokeilaan. Eräs keskeinen ero lienee siinä, miten Ruotsissa pelit tehtiin kotimaisin voimin, kun taas Suomessa julkaistiin käännöksiä. Käytännössä tietysti ruotsalaiset pelit (mm. Drakar och Demoner tai Mutant) olivat käännöksiä siinä mielessä, että säännöt poimittiin miltei suoraan englanninkielisistä peleistä. Myös roolipelikulttuuria koskevat huolenaiheet ovat samankaltaisia: nuorison koetaan päätyvän enemmän helpompien videopelien kuin paneutumista vaativien roolipelien pariin.

Daniel ja Anna-Karin Linder Krauklis ovat kirjoittaneet tietokirjan ruotsalaisen roolipelikulttuurin historiasta. Finna dolda ting julkaistaan joulukuun aikana. 250-sivuinen kirja rakentuu pitkälti roolipeliharrastajien haastatteluiden varaan niin kuin kulttuuri-ilmiötä tutkivalta kirjalta voi odottaakin.

Be First to Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.