Press "Enter" to skip to content

Katsaus ropeblogeihin

Uusi vuosi on alkanut varsin vauhdikkaissa merkeissä roolipeliskenen puolella. Aloitan käymällä läpi kotimaisissa roolipeliblogeissa julkaistuja kiinnostavia tekstejä (tai muita juttuja). Niihin lukeutuvat mm. Luolastoradio, uudet pelijulkaisut, Ropeconin kunniavierasjulkistus ja roolipelaamisen näkyvyys tiedotusvälineissä.

Ropemedia elää verkossa

Roolipelimedian tärkein tehtävä on tehdä roolipeliskeneä eli harrastajien touhuiluja näkyväksi. Kotimaassamme kun ei ole suurta roolipelijärjestöä tai erityisiä roolipelaamiseen tarkoitettuja julkisia paikkoja, joten käytännössä kaikki pelaaminen tapahtuu yksityistiloissa. Ainoastaan peliin osallistuneet tietävät, että pelaamista ylipäänsä tapahtui. Tämän näkymättömyyden takia pelaamisesta pitää erikseen tehdä numero (toisin kuin vaikkapa partiotoiminnasta tai skeittaamisesta).

Suomessa on toiminut vuosien varrella useampi painettu roolipelilehti ja useita verkkolehtiä. Tällä hetkellä valtakunnallista lehteä ei ole, mutta blogit ajavat saman asian. Tietenkään ne eivät muodosta käteviä artefakteja kirjahyllyssä säilöttäväksi, mutta tietoa roolipelaajista ja roolipelaamisesta ne tarjoavat yhtälailla. Tämän vuoksi käsittelen blogeja samaan tapaan kuin kulttuuritoimittaja tekee lehtikatsausta.

Foorumiroolipelaamista ihmettelemässä

Mustesoihtu-blogissa julkaistiin artikkeli “hittaamisesta” foorumiroolipeleissä, eli toisen pelaajan hahmon pelaamisesta (ks. asiaa selventävä aiempi blogaus). Se on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu katsaus tuohon roolipelimuotoon, joka toisaalta muistuttaa perinteistä pöytäroolipelaamista mutta kuitenkin poikkeaa siitä.

Roolipelaamisen puolellahan kyllä tunnetaan vastaava ilmiö: pelaajat tapaavat tykätä kyttyrää jos pelinjohtaja päättää heidän puolestaan mitä pelaajahahmo tekee, tuntee tai ajattelee. Tähän on kuitenkin yksi keskeinen sallittu poikkeus eli noppatulos, sillä sen nojalla pelinjohtaja saa kertoa myös pelaajahahmon kohtalosta. Foorumiroolipelaamisessa ei kuitenkaan yleensä käytetä tällaisia pelimekaniikkoja, joten lähtökohtaisesti toisen pelaajan hahmon reaktioista ei saa missään tilanteessa kertoa mitään. Tämä sääntö erottaa foorumiroolipelaamisen sekä yhteisestä jatkokertomuksen luomisesta (jossa vuorossa oleva kertoja saa päättää kaikesta) että roolipelaamisesta.

Eräänlaista keskusteluohjelmaa

Luolastoradio on Limun ropellukset -blogin Ilmari Kavenin ja Niklas Nylundin uusin projekti. Lisävahvistukseksi mukaan on saatu pelisuunnittelija Miska Fredman. Kyseessä on herrojen oman kuvauksen mukaan “roolipelaamisen ja keskusteluohjelman kummallinen ristisiitos” eli OSR-henkinen luolastokomppaus keskeytyy aina välillä pitkälliseen off-game -keskusteluun. Keskustelunaiheet sivuavat usein roolipelaamista, mutta etenevät rönsyilevästi tavallisen keskustelun tapaan. Tutkittava luolasto puolestaan on roolipeliteemainen, eikä ainakaan ensimmäisissä jaksoissa juuri hirviöitä, ansoja tai aarteita nähdä.

Luolastoradio on omaperäinen lisä kotimaisten podcastien joukkoon. Tunnelma on varsin rento ja kuulostaa vähän siltä, etteivät tekijät itsekään oikein tiedä, mihin koko projekti tähtää. Tässä tapauksessa saattaa kuitenkin hyvinkin olla niin, että matka on yhtä jännittävä kuin päämäärä.

Velhokoulu Puolassa

Harry Potter -romaaneihin perustuva fantasiamiljöö on saavuttanut paljon faneja roolipelaajien keskuudessa. Tiedän useamman foorumiroolipelin ja larpin, joka rakentuu velhokoulun varaan ja miksipä ei: kouluympäristö tarjoaa sekä selkeän arkirytmin että luontevan ympäristön suuren hahmojoukon keskinäisille suhteille. College of Wizardry on samasta aiheesta tehty puolalainen larppisarja, jota on pelattu varsin näyttävissä puitteissa.

College of Wizardry on houkutellut pelaajia Suomesta saakka (ks. Facebook-ryhmä pelin suomalaisille pelaajille) ja Laura Sirola on kirjoittanut tästä laajan artikkelin Nörttityttöjen blogiin. Teksti tuo hyvin esille puolalaisen ja suomalainen larppaamisen eroja – ainakin siinä määrin kuin Collegea voi pitää tyypillisenä puolalaisena larppina. Itselleni syntyy vaikutelma, että tämän larpin tarkoitus on päästää pelaajat nauttimaan aidontuntuisesta Harry Potter -tunnelmasta. Kyse on siis faneille suunnatusta fiilistelystä, ei niinkään rouheasta alkuperäismateriaalin uudelleentulkinnasta. Pelikokemukset ovat olleet hyviä, joten Potter-innostus tuskin vähenee jatkossakaan.

Ropeconin kunniavieras selvillä

Ropecon-tapahtuman blogissa kerrotaan, että tulevan kesän kunniavieraaksi on saatu tanskalainen larppiskeneaktiivi Claus Raasted. Raasted kävi kunniavierastelemassa Ropeconissa jo aiemmin, mutta asiaa varmaan riittää, koska mies on sittemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana pyörittänyt Rollespilsakademiet-firmaansa, joka vie roolipelaamista erilaisten julkisten tahojen käyttöön, julkaissut larppaamista käsitteleviä kirjoja sekä järjestänyt kansainvälisiä roolipelitapahtumia ja larppeja (mm. edellämainitun College of Wizardryn). Tanska on oikeutetusti eduroolipelaamisen mallimaa, ks. Nonna Laeslehdon artikkeli Lokissa vuodelta 2013.

Raasted kuuluu ehdottomasti pohjoismaisen larppiskenen kovaan ytimeen, joten merkittävästä vieraasta on kysymys. Hän on tosin mukana myös Solmukohta -tapahtumassa ja sitä edeltävässä Edularp-konferenssissa, joten uskollisimmat seuraajat saavat nähdä, miten puhuttavaa riittää.

Hirviökisa jälleen käynnissä

Erilaisia roolipelaamiseen liittyviä suunnittelukilpailuja on ollut viime vuosina runsaasti, mutta taidothan kehittyvät vain niitä käyttämällä. Tällä hetkellä on käynnissä Mikko Kallion alullepanema hirviösuunnittelukilpailu, jossa pitää käyttää Pathfinder-roolipelin sääntöjä. Tänä vuonna hirviöteemana on manalan väki ja tekstin merkkimäärä on äärimmäisen tiukka. Kisa on käynnissä 11. helmikuuta saakka.

Here Be Monsters -kilpailussa haetaan kuutta voittajaa, joiden kehittämät hirviöt julkaistaan kokoelmana. Palkintona on pikku siivu kokoelman myyntivoitoista ja roolipelihirviökirjoja. Merkittävintä on kuitenkin kisasta saatava kokemus, joka on hyödyllistä oppia myöhemmille askarteluille Pathfinderin parissa. Peli on vahvasti mekaniikkavetoinen, joten sääntöjen tuntemus ja soveltaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Vuosi tukijana

OSR-skenessä operoiva Thaumiel Nerub (oik. Daniel Neffling) pisti viime vuonna pystyyn Patreon-sivun, jossa hän lupasi tuottaa OSR-materiaalia ilmaiseksi jakoon. Tätä toimintaa voi tukea pienellä (tai vähän suuremmalla) summalla. Nyt kun ensimmäinen vuosi on takana ja materiaalia on kertynyt 23 kappaletta – joukossa taulukoita, hirviöitä ja luolastokarttoja – niin on hyvä hetki itse kunkin arvioida Thaumielin kädenjälkeä (ks. Thaumielin blogaus linkkeineen). Jos tykkää näkemästään, niin tukijaksi on helppo lähteä.

Patreon-tuki on kiinnostava rahoitusmalli, jolla voi olla hyvin suoraviivaisesti pelintekijän sponsori. Perinteisestihän pelintekijää on voinut tukea vain painotuotteita ostamalla, mikä kaventaa pelintekijän toimintamahdollisuuksia ja osa tukisummasta katoaa tuotantokustannuksiin. Patreonissa rahat menevät suoremmin tekijälle itselleen. On kiinnostavaa nähdä, millaisen suosion Patreon skenessämme saa; se kun mahdollistaa esimerkiksi pelinjohtajan rahallisen tukemisen. Toisaalta kotimaan skenessä on pitkä ilmaisen vapaaehtoistyön perinne, jonka mukaan roolipeliharrastus ei saa tuottaa rahaa kenellekään.

Uusia roolipelituotteita tulossa Ironspinelta

Heimot ja Astraterra -roolipeleistä tuttu Ironspine ilmoitteli viime päivinä tulevista julkaisuistaan. Alunperin Heimot-roolipelin englanninkieliseksi versioksi tarkoitettu Hyperstorm on saamassa konehuoneen puolelle isomman uudistuksen, kun firma kertoi tekevänsä peliään Dungeons & Dragons -roolipelin uusimman laitoksen sääntöjen perustalle. Tuotantotiimin mukaan muutos ei näy niinkään pelimekaniikassa vaan markkinoinnissa: alkuperäinen sääntöjärjestelmä muistutti joka tapauksessa suuresti D&D:n perusmekaniikkoja, mutta nyt peliä voidaan mainostaa kansainvälisillä markkinoilla D&D-yhteensopivana.

Omasta puolestani arvostan jo olemassaolevien sääntöjärjestelmien ja lisenssien käyttämistä. Sitä on tehty Suomessa tarpeettoman vähän, vaikka se säästäisi pelisuunnittelijoita paljolta vaivalta. On myös kiinnostavaa nähdä esimerkkitapauksena miten tällainen ratkaisu vaikuttaa pelin menekkiin. Tätä saamme tosin odottaa vielä jonkin aikaa, koska verkkosivujen mukaan keväällä 2015 aloitettu kehitystyöstä on tällä hetkellä valmiina 11 prosenttia.

Ironspine on edistänyt myös muita peliprojektejaan. Tästä firman blogauksesta voi lukea toiveikkaita elonmerkkejä vuonna 2014 Astraterran joukkorahoituksen yhteydessä luvatuista PDF-lisäosista. Julkaisuaikataulua ei tosin tarjota, mutta ennakkovilkaisusta voi päätellä, että tekstiä on jo mukavasti kasassa.

Roolipelaaminen näkyy (taas) valtamediassa

Roolipelaaminen on saanut viime aikoina niin paljon mediahuomiota, että näiden yksittäisten uutisartikkeleiden linkittäminen alkaa jo menettää uutisarvoaan. On kuitenkin mukava huomata, että niin Helsingn Sanomien Nyt-liite (ks. artikkeli) kuin Yleisradion uutistoimituskin (ks. artikkeli) ovat noteeranneet roolipelien olemassaolon.

Facebook-keskusteluissa on harmiteltu toimittajien näennäistä heikkoa tietotasoa roolipelaamisesta, mutta kenties kyse on vain yleisön palvelemisesta. Voin uskoa, että monelle vanhemmalle henkilölle roolipelaaminen on joko vieras asia tai rakas muisto lapsuudesta. Jos emme olekaan vielä nähneet erityisen innostavia tai mielenkiintoisesta näkökulmasta roolipelikulttuuria lähestyviä artikkeleita, niin pelkkä näkyvyys ja tietoisuuden lisääminen on sekin hyvästä. Viime kädessähän toimittajat puhuvat ajankohtaisista asioista, joten jokainen uutisjuttu kertoo roolipelaamisen nykyisen suosion merkittävyydestä.

One Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.