Press "Enter" to skip to content

Haastattelussa: Ams

Kun kotimaisessa roolipeliskenessä puhutaan roolipelaamisesta, monelle tulee ensimmäisenä mieleen pöytäroolipelaaminen. Nettiroolipeleillä eli verkossa pelattavilla tekstimuotoisilla roolipeleillä on kuitenkin vankka kannattajakuntansa.

Tekstimuotoinen pelaaminen on saattanut jäädä monelle pöytäpeliharrastajalle vieraammaksi, joten tiedon lisäämiseksi haastattelin Ams-nimimerkkiä käyttävää harrastajaa. Utelin paitsi hänen omasta Zinger-pelistään niin myös yleisemmin tekstimuotoisesta roolipelaamisesta ja sen skenen tilasta. Haastattelusta tuli huomattavasti pidempi kuin mitä nämä ovat yleensä olleet, mutta harvinaisemman aiheen vuoksi päätin olla typistämättä tekstiä.

Millainen oma roolipeliharrastushistoriasi on?

Aloitin roolipelaamiseni foorumiroolipeleistä vuonna 2008, en tosin samankaltaisilta alustoilta kuin tämän hetkiset itsenäiset, monipuolisemmat foorumiroolipelit (esim. ProBoards-pelit). Idea oli kuitenkin sama eli roolipelata post-by-post -menetelmällä kirjoittamalla vastauksia vastapelaajan teksteihin. Perustin nopeasti oman foorumipelini, johon nykyinen Zinger-roolipelini pohjautuu.

Noin parin vuoden pelaamisen jälkeen siirryin pian kokonaan chat-alustaan perustamalla Zingerin vuonna 2010. Tämän jälkeen en ole palannut foorumipeleihin, vaikka kiinnostusta on ollutkin. Olen aina roolipelannut eläimillä (eniten koirilla, mutta listalta löytyy myös muurahainen, kyllä!), mutta erityisesti viime vuosina kiinnostus ihmisroolipelejä kohtaan on kasvanut. Tulevaisuudessa haluaisin roolipelata myös ihmishahmoilla, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista.

Viime vuodet ovat siis menneet täysin oman roolipelini kanssa, enkä ole puhtaan ajanpuutteen vuoksi voinut liittyä muihin peleihin – vaikka kiinnostavia sellaisia onkin vuosien aikana ilmestynyt nettiin. Varsinaista ”pelaajakokemusta” minulla ei ole paljoa, koska pyörin alkuajoista lähtien ylläpitäjän asemassa.

Tekstimuotoisten roolipelien yhteydessä käytetään usein nimimerkkejä. Miksi pelaajat eivät esiinny omilla nimillään?

Uskon että tällä on paljon tekemistä tekstimuotoisten roolipelien alustan eli netin suhteen. Koskaan ei voi olla täysin varma kenen kanssa on netissä tekemisissä ja siksi on tärkeää suojella omaa yksityisyyttä yksinkertaisten käytäntöjen avulla, jotka jo nuorena opetellaan. Eli ennen kaikkea sanoisin, että nimimerkki suojelee käyttäjänsä yksityisyyttä. Erityisesti ylläpitäjille yksityisyys on tärkeää, koska suuremmat roolipelit voivat ennen pitkää tuntua jopa ”työltä”, mikäli pelaajat yrittävät ottaa yhteyttä ylläpitoon roolipelin ulkopuolella, yksityisissä kanavissa. Kaikkien olisi hyvä muistaa, että roolipelaaminen on yhtälailla vapaa-ajan harrastus niin pelaajille kuin ylläpitäjillekin, eikä ylläpitäjiä (tai sen koommin kanssapelaajia) ole asiallista hätyytellä yksityiselämän puolella ilman toisen osapuolen lupaa.

Toisaalta nimimerkki voi myös olla osa identiteettiä ja itseilmaisua. Kuten monet kirjailijat ja taiteilijat, myös roolipelaajat voivat hakea nimimerkillä jonkinlaista ”irtiottoa tosielämän minästä”. Monet roolipelaajat sanovat käyttävänsä kirjoittamista ja pelaamista omien tunteidensa käsittelemiseen, mikä helpottaa erilaisten tosielämän tilanteiden kohtaamista. Olen myös kuullut lukemattomia kertoja siitä, etteivät nettiroolipelaajat usein ”kehtaa” kertoa harrastuksestaan lähipiirilleen. Nimimerkki voi siis olla myös oma keinonsa pitää pelaaja piilossa tosielämän tutuilta, mikäli harrastus on henkilölle yksityinen asia. Nettiroolipelaaja ei siis välttämättä uskalla myöntää harrastustaan, koska ihmiset voisivat ymmärtää sen väärin tai pitää harrastusta huvittavana. Monet keksivät nettiroolipelaamiselle kuvailevampia ilmaisumuotoja esim. ”vuorovaikutteinen tarinankerronta” tai ”luova kirjoittaminen”. Nämä termit korostavat enemmän nettiroolipelaamisen luonnetta ja kertovat jo huomattavasti laajemmin, mistä on kyse.

Ams ylläpitää Hopeakettu-blogia, joka on eräs harvoja nettiroolipelaamista käsitteleviä ropeblogeja. Kuva: Ams

Asiaa tuntemattomat tapaavat niputtaa kaikki tekstimuotoiset pelitavat eli chatroolipelaamisen, foorumipelaamisen, vieraskirjapelaamisen yms. yhteen. Miten harrastajat suhtautuvat tällaiseen niputtamiseen? Ovatko pelitavat ja pelaajakunnat siinä määrin erilaisia, ettei tällaiselle niputtamiselle ole perusteita?

Itse asiassa mielestäni niputtaminen voi ollakin ihan sopivaa siinä mielessä, että monet roolipelaajat ovat vaihtaneet tai pelaavat tälläkin hetkellä erilaisilla alustoilla. En tunne montaakaan pelaajaa itse, jotka olisivat tutustuneet vain yhteen nettiroolipelin pelimuotoon. Lähes kaikki oman tietämykseni mukaan ovat joskus kokeilleet eri pelialustoja ja kokeilun kautta löytäneet sen mistä pitävät. Monet roolipelit riippumatta pelialustasta tekevät myös yhteistyötä mm. linkinvaihdon kautta (roolipelit linkittävät toistensa sivut mainostaakseen toisiaan), joten siinä mielessä eri pelialustat ovat avoimia ja niiden välillä vaihtaminen on yllättävän helppoa.

Koen siis, että nettiroolipelit ovat yksi yhteisö, missä vain sattuu olemaan eri tapoja toteuttaa samaa harrastusta. Lopultahan tekstimuotoisia pelitapoja on useampiakin, kuin vain kolme julkisinta ja suurinta alustaa (foorumi, chat, vieraskirja). Erityisesti Instagramissa ja Whatsappissa roolipelaaminen on yleistynyt, mutta nämä pelitavat eivät varsinaisesti sovi alustojensa takia mihinkään kolmeen ”pääluokkaan” eikä niitä usein noteerata ropeyhteisössä yksityisten luonteidensa vuoksi.

Kuten haastattelun alussa mainitsinkin, olen itsekin aloittanut foorumipelaamisesta ja vasta myöhemmin siirtynyt chatpelaamiseen. Roolipelaamisen perusasiat ovat kaikissa pelialustoissa hyvin samankaltaiset ja eroja löytyy usein vasta normeista ja pelialustan yleisimmistä käytännöistä. Esimerkiksi foorumipelaamisessa on yleistä, että pelin tapahtumia suunnitellaan ja niistä keskustellaan etukäteen vastapelaajan kanssa. Sen sijaan chatpelaamisessa luotetaan yllätykseen ja pelaajien oma-aloitteisuuteen luoda inspiroivia pelitapahtumia ilman etukäteissuunnittelua. Näille käytännöille on aivan loogiset perusteet: foorumissa pelaaminen on hitaampaa kuin chatissa, koska se harvemmin on reaaliaikaista roolipelaamista. Siksi on tehokkaampaa pelata niin, että jokainen pelitapahtuma on konkreettisesti hyödyllinen pelaajille ja hahmoille. Chatpelaaminen tapahtuu aina online-tilassa ja yksi pelitapahtuma voidaan aloittaa ja lopettaa saman illan aikana. Ei siis ole niin tarkkaa, onko jokainen pelitapahtuma jokin suuri käänne tai tuoko se jotain merkittävää muutosta hahmon ihmissuhteisiin, koska eri pelitapahtumia voidaan pelata viikossa jopa kymmeniä, toisin kuin foorumipelaamisessa, missä yksi peli kestää pelaajista riippuen parista päivästä viikkoihin tai jopa kuukausiin.

Vieraskirjapeleissä on kylläkin yksi erityisempi piirre, mitä harvemmin näkee nykypäivän foorumi- tai chatpeleissä: ne ovat lähes aina täysin julkisia. Vierailijat pääsevät seuraamaan roolipelin tapahtumia ja kirjoitettuja tekstejä kokonaisuudessaan. Chatpeleissä julkista ”estradia” on vaikeampi järjestää niin, etteivät kirjautumattomat käyttäjät voisi lähetellä chattiin epäasiallisuuksia. Foorumipeleissä julkisuusperiaate olisi mahdollinen ja jotkut sitä käyttävätkin, mutta monesti pelialueet ja pelitekstit on kuitenkin rajattu vain pelaajien nähtäville.

Eli siis, minusta niputtaminen ei ole mitenkään huono asia, vaan päinvastoin on hyvä pitää erilaiset pelialustat yhteydessä toisiinsa. Koska alustat ovat muutenkin pohjimmiltaan samantyyppisiä ja roolipelaamisen periaate on lopulta sama, niin pelaajien voi olla helpompaa liikkua alustalta toiselle, kun niitä ei eroteta täysin toisistaan ja revitä yhtenäistä yhteisöä kolmeksi pienemmäksi yhteisöksi.

Tekstimuotoisten roolipelien kohdalla on puhuttu harrastajamäärien vähentymisestä. Onko peliseuran löytäminen tänä päivänä hankalaa?

Peliseuran löytäminen riippunee hieman siitä, millaista roolipeliä etsii tai millaisessa pelissä haluaisi pelata. Mitä tarkemmin haluaa määritellä esim. sallittavat hahmot (”haluan pelata pelissä, missä on sallittuna samaan aikaan keijut ja ketut”) niin luonnollisesti sitä hankalampaa on löytää aktiivista roolipeliä ja sen myötä peliseuraa. Usein yhteen hahmokategoriaan tai teemaan löytyy 1-2 aidosti aktiivista roolipeliä ja kasa vähemmän aktiivisia. Niistä täytyy sitten valita, mikä kohtaa eniten omien toiveiden kanssa. Mitä avoimempi on, sitä enemmän vaihtoehtoja on.

On kuitenkin fakta että pelaajamäärät ovat vähentyneet vuosien mittaa. Kun vanhat harrastajat siirtyvät pois, pitäisi uusia saada tilalle. Nykyinen (aktiivinen) pelitarjonta on kuitenkin sen verran pieni, että uuden pelaajan voi olla vaikeaa löytää omalle hahmotyypilleen sopivaa roolipeliä, joka olisi samaan aikaan aloittelijaystävällinen, aktiivinen ja ikäraja sopisi pelaajan omaan ikään. Uudet harrastajat ovat monesti nuoria peruskouluikäisiä, mutta monet roolipelit joko K-16 tai K-18 ikärajoitettuja. Tämä rajoittaa roolipelaajan mahdollisuuksia jo huomattavasti ja jos harrastuksen aloittaminen tai siihen uudelleen palaaminen on vaivallosta, ei sitä useinkaan jaksa tehdä. Upouudelle roolipelaajalle ei myöskään voida heittää ”luo oma roolipelisi” -korttia, joten vaihtoehdot ovat vähäiset.

Nettiroolipelaamisen tunnettavuutta vaikeuttaa myös aiemmin mainitsemani pelaajien salainen suhtautuminen harrastukseensa. Kätevintä olisi, jos roolipelaajat kertoisivat avoimesti harrastuksesta tutuilleen ja mikäli tutulta kiinnostusta löytyisi, niin hänelle voisi näyttää kädestä pitäen miten homma toimii. Tehokkain tapa rekrytoida uusia pelaajia on kavereiden suostuttelu. Roolipeliin liittyminen ei tunnu niin suurelta kynnykseltä, jos siellä on jo yksi tuttu mukana, jolta uskaltaa kysyä ne muka-tyhmät kysymykset. Usein rope-kaverit liittyvätkin samoihin roolipeleihin ja kulkevat ikään kuin laumassa. Se on sitten eri asia, onko tämä uhka kuppikuntaisuudelle (eli ryhmiin jakautumiselle pelin sisällä).

Millaisia tekstimuotoisten roolipelien harrastuskentän muutoksia olet nähnyt sinä aikana, kun olet itse ollut aktiiviharrastajana?

Mitään valtavia muutoksia en muista tapahtuneen, mutta nettiroolipelit kokonaisuudessaan ovat kehittyneet huomattavasti kymmenen vuoden aikana. Nykyään on jo tärkeämpää, että roolipelin idea ja pohja on mietitty huolella ja pelille on luotu asianmukaiset, kattavat sivut/foorumi. Ennen riitti, että roolipeli laitettiin pystyyn ja odoteltiin pelaajia, jotka myöhemmin loivat pelille juonen ja tarkoituksen. Panostus roolipeleihin on kasvanut paljon, millä voi olla tekemistä vähentyneen (ja vaativamman?) pelaajakunnan kanssa.

Myös esteettisyys on suuressa asemassa ja on fakta, että uusi roolipeli hyötyy paljon kauniista, modernista ulkonäöstä. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että kaunis roolipeli pääsisi vähemmällä vaivalla ideoinnin suhteen, vaan että esteettisesti miellyttävät kotisivut herättävät enemmän kiinnostusta. Kun lukija kiinnostuu sivuista, hän jaksaa tutustua niihin kauemmin ja syvällisemmin. Ja tietenkin rauhalliset kotisivut ovat helpommin selattavissa, kuin villien värien ja ylisuurien kuvien täyttämät 2000-luvun tyyliset legendaariset kotisivut.

Keskustelu yhteisöstä ja sen tarpeista on myös lisääntynyt huomattavasti. Olen itse saanut käsityksen, että monilla roolipelaajilla olisi halua luoda toimiva yhteisö harrastuksen ympärille. Tällaisen ”virallisen” yhteisön luominen helpottaisi harrastuksen esittelyä ja esiintuloa myös uusille kiinnostujille. Mainitsin joskus ropeblogissani Hopeaketussa, että olisi hienoa saada nettiroolipeleille sivusto, minne kaikki tieto ja ajankohtainen info olisi kauniisti kasattuna. Esim. ohjeet harrastuksen aloittamiselle, yleisimmät pelitavat, yleisimmät säännöt, kattava roolipelien ”rekisteröinti”, mainostilaa, keskustelumahdollisuus jne. Sivusto olisi hyvä pohja jokaiselle roolipelaajalle ja sieltä olisi helppo etsiä uusia roolipelejä sekä keskustella muiden harrastajien kanssa. Eniten haluaisin kuitenkin painottaa roolipeliohjeiden tärkeyttä, koska koen sen tällä hetkellä yhdeksi suurimmista heikkouksista nettiroolipelien parissa. Tiedon vaikea löydettävyys ei palvele ketään.

Toisaalta tällaisen sivuston tulisi (kenties?) olla sellaisen henkilön luoma, joka ei varsinaisesti ”ole kukaan”. Neutraalin ja virallisemman yhteisön takana tulee olla samat lähtökohdat jokaista harrastajaa ja roolipeliä kohtaan. Vaikka kyse onkin vain harrastuksesta, niin näkisin mielelläni näissä mittasuhteissa sellaisen henkilökunnan, joka ei noin muuten ole osallistunut voimakkain mielipitein yhteisöön ennen (mutta on hyvin tietoinen siitä!). Esimerkiksi henkilökohtaisen blogini takia en lähtisi projektiin mukaan, koska osallistun keskusteluun ja pyrin vaikuttamaan yhteisöön omien näkemyksieni kautta.

Olit mukana perustamassa koirahahmoilla pelattavaa Zinger-chatroolipeliä. Miksi perustit oman pelin sen sijaan, että olisit mennyt mukaan jonkun toisen peliin?

Olen aina ollut oma-aloitteinen projektien suhteen ja nautin mahdollisuudesta päästä tekemään päätöksiä sekä vaikuttamaan asioihin. Halusin luoda roolipelin, joka vastaa omia toiveitani ja tarpeitani. Toisaalta koin myös toiseen roolipeliin liittymisen kynnyksenä, koska jo olemassa olevassa roolipelissä olisi valmiiksi pelaajia, joista jokainen olisi minulle tuntematon. Ryhmään mukaan pääseminen ei ollut vielä tuolloin vahvuuksiani, joten halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uuteen roolipeliin liittyisi pelaajia pikku hiljaa, joten jokaiseen pelaajaan pääsisi tutustumaan omalla ajallaan.

Lisäksi kun itse olisi ylläpitäjä, niin silloin tuntisi roolipelinsä kuin omat taskunsa. Myönnän, etten tuolloin nuorena vielä edes jaksanut tutustua kokonaan muiden roolipelien tietoteksteihin, koska no… nuorilla on kiire! Se saattaa yllättäen olla syy, miksi kaikki pelit tuntuivat niin vaikeaselkoisilta (tai sitten se oli alakouluikäisen lapsen puhtaasti yksinkertainen mieli).

Näin myöhemmin olen monesti pohtinut, että olisi kiva liittyä foorumipeliin joka tasapainoittaisi nopeatempoista chatpelaamista. Nykyään kynnyksenä ei enää ole uuteen ryhmään heittäytyminen, vaan luotto ylläpitoon. Aivan liian monesti roolipelien ylläpitäjät katoavat kuukausiksi, jolloin roolipeli jää oman onnensa nojaan. Olisi mukavaa jos pelaajana edes tietäisi, että ylläpitäjä on tietoinen pelistä ja vaikka ei ehtisi panostaan roolipelille antamaan, niin häneen kuitenkin saisi yhteyden nopeissa asioissa. Jos ylläpitäjä ei kirjaudu sisään viikkokausiin, herää pelko, että roolipeli poistetaan pian, joten miksi vaivautua pelaamaan siellä? En siis pelaajana uskalla noin vain antaa aikaani ja pelipanostani roolipelille, joka ei ole näyttänyt olevansa pidempiaikaisesti aktiivinen ja ylläpitäjä sitoutunut peliin aidosti.

Zinger-pelissä pelataan laumapolitiikkaa, hahmojen välisiä suhteita ja Zingerin saaren historiaa käsitteleviä pelitapahtumia. Kuva: Zinger

Zinger on tässä vaiheessa 8-vuotias peli. Miten se tänä päivänä eroaa siitä, millainen se oli ensimmäisinä vuosinaan?

Suurin muutos pelissä on tapahtunut pelimaailmassa, eikä niinkään perusideassa. Perusideamme on aina ollut se, että tätä roolipeliä pelataan koirahahmoilla ja se pyritään säilyttämään tasa-arvoisena kaikille pelaajille/hahmoille riippumatta onko konkaripelaaja vai ei. Toisin sanoen, kuka tahansa voi pelaamalla saavuttaa hahmolleen vaikkapa erikoisvoimia ja mahdollisimman moni asia on riippumaton ylläpidon erikoisluvista (missä on aina riski suosimiselle – tiedottomasti tai tiedostaen). Olemme myös halunneet ehkäistä pelissä liian voimakkaita hahmoja, joita ei käytännössä voi voittaa kukaan tai joilla on kohtuuttoman paljon erikoisvoimia pelissä.

Monissa yliluonnollisissa roolipeleissä on henkilökohtaisesta mielestäni se ongelma, että ne mahdollistavat tällaisten voittamattomien hahmojen syntymisen, joista ennen pitkää tulee koko roolipelin selkäranka. Näin tietyt hahmot teoriassa luovat kaikki juonet, pääsevät loistamaan ja pyörittävät koko roolipeliä. Voittamattomat hahmot johtavat helposti elitismiin ja siihen, että muiden pelaajien hahmot ovat vain sivuhahmoja ja nappuloita, joita ”hyvät hahmot” käyttävät juonia luodessaan. Mielestäni sen ei pitäisi mennä niin, vaan että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus luoda hahmolleen oma persoonallinen tarina ja liittää se mukaan roolipelin kuvioihin. Jokainen pelaaja on ainutlaatuinen ja jokainen hahmo on potentiaalinen osa juonta. Muiden hahmojen kohteleminen ”korvattavissa olevina pelinappuloina” on hieman tylyä vastapelaajaa kohtaan.

Kuten sanoin, suurin muutos on tapahtunut pelimaailmassa eli pelin sisäisissä asioissa. Alunperin roolipeli oli hyvin realistinen, eikä siinä ollut lainkaan yliluonnollisuutta. Vuosien kuluessa toimme peliin pikku hiljaa ensin ”taitoja” (esim. kyky muuttaa muotoa) ja myöhemmin taianomaisia amuletteja (ks. pelimaailma). Nämä ovat tähän päivään asti olleet Zingerin ensisijaiset yliluonnolliset ominaisuudet pelissä, joiden ympärille on vielä myöhemmin tuotu muita pieniä asioita. Yliluonnollisuudet ovat toki uudistuneet vuosien varrella ja sanotaanko, että nykyään peli on fantasiamaisempi kuin koskaan ennen.

Hahmojen saavuttamien yliluonnollisuuksien lisäksi peliin on lisätty yliluonnollisia pelihahmoja, joilla ei ole omia pelaajia, vaan niitä liikutetaan valvojien toimesta usein vain pelitapahtumien aikana. Yliluonnollisten hahmojen ansiosta voimme luoda pelitilanteita, joille ei muuten löytyisi mitään loogista selitystä. Nämä hahmot ovat puhtaasti viihdyttämässä ja luomassa jännittäviä tapahtumia peliin, eivätkä ne koskaan vie pelaajien omilta hahmoilta mitään ilman ennakkosuostumusta.

Tätä olisi varmaan parempi kysyä vanhoilta pelaajiltamme, mutta itse väittäisin, että Zingerin tyyli on nykyään hyvin ”pehmeä” verrattuna siihen, mitä se vuosia sitten oli. Suurin kiitos tästä muutoksesta kuuluu avoimelle keskustelulle ja kokemukselle. Kun saa enemmän pelikokemusta, on helpompi asettua vastapelaajan asemaan ja nähdä erilaiset pelitilanteet kokonaisuuksina. Vastapelaajien teksteistä oppii lukemaan läpi, millä fiiliksillä hän todennäköisesti on liikkeellä tai mitä hän hakee pelistä (tai mitä ei todellakaan hae).

Sääntöjen ja ohjeistuksien kautta pystymme ohjaamaan pelaajiamme, jotta saavuttaisimme sellaisen roolipelin, jonka koemme ihanteelliseksi. Ylläpitäjien on hyvä antaa liittyjille tietoa siitä, mikä on roolipelin luonne ja millaisille pelaajille se sopii. Ei todennäköisesti ole kenellekään mukavaa, jos rentoon suhderoolipeliin liittyy pelaaja, jonka käsitys inspiroivasta roolipelaamisesta on läskiksi lyöminen – tai toisin päin. Mikään pelisuuntaus (rento ja toiminnallinen, rauhallinen ja mässäily, jne.) eivät ole toistaan huonompia, mutta on tärkeää toteuttaa tiettyä pelityyliä sellaisessa seurassa, missä kaikki ovat samoilla ajatuksilla liikkeellä. Muuten tapahtuu niitä kuuluisia väärinkäsityksiä.

Mikä on vaikeinta tekstipohjaisen roolipelin ylläpitäjänä toimimisessa?

Ehdottomasti aika. Roolipelini Zinger on tällä hetkellä noin 50 roolipelaajan peli, jota olen pääsääntöisesti ylläpitänyt vuodesta 2010 asti yksin (pelaajamäärän vaihdellen 20-80 pelaajaa). Monta vuotta pärjäsin hyvin ilman aikaongelmaa, vaikka tietenkin elämässä on ollut sellaisia hetkiä, kun en ole ehtinyt antamaan pelille täyttä panosta. Nyt vanhempana olen samassa pisteessä kuin monet muutkin aikuispelaajat, eli aika menee tärkeämpiin asioihin. Nettiroolipelaaminen tuntuukin olevan suosituinta nuorten keskuudessa, ehkä juuri siksi, että heillä ei vielä ole samanlaisia elämänmuutoksia tai velvollisuuksia elämässään. Itse olen vielä niin kiinni harrastuksessa, etten ihan jo pelkästään sen mukavan yhteisöllisyyden takia voisi lopettaa. Tuntuisi hassulta, ettei enää voisi keskustella iltaisin chatissa tuttujen pelitoverien kanssa.

Toinen haaste on konfliktit. Ylläpitäjänä oppii tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta pelaajilla ei välttämättä ole samanlaista kokemusta neutraaliuden tärkeydestä kuin ylläpitäjillä (anteeksi yleistys). Ylläpitäjille on tärkeää ylläpitää esimerkillistä imagoa: olla avoimia, helposti lähestyttäviä, rentoja, lämminhenkisiä, vastaanottavaisia. Ylläpitäjänä täytyy tulla toimeen kaikkien kanssa ja joustaa enemmän luodakseen muille hyvän fiiliksen. Pelaajilla ei samalla tavalla pidetä vaatimuksena tätä ihanteellista asiakapalveluasennetta, jolloin konfliktien syntyminen on aina riski. Kun kaksi pelaajaa, joilla on eri näkemykset tai jotka ymmärtävät toistensa sanat väärin, ottavat yhteen, se on ylläpitäjä jonka pitää selvittää tilanne.

On superhaastavaa säilyttää molemmilla pelaajilla se fiilis, ettei ylläpitäjä ole häntä vastaan, kun kyse on konfliktin selvittämisestä. Jotta vastaavat konfliktit vältetään, täytyy jonkun kuitenkin osoittaa mitä tilanteessa on tehty väärin, huolimattomasti tai mikä siihen on noin muuten johtanut. Pelaajan tulisi aina ottaa huomautus kehittävänä kritiikkinä, miten parantaa omia vuorovaikutustaitojaan, eikä henkilökohtaisena loukkauksena, koska se tuskin on kenenkään ylläpitäjän tavoite. On myös tärkeää muistaa, että ylläpitäjät ovat vain ihmisiä kuten pelaajatkin ja myös me teemme virheitä, voimme joskus olla kärsimättömiä tai mennä sen hetken tunteiden mukana.

Erityisesti viime aikoina olen itsekin puhunut ylläpitäjiin kohdistuvista oletuksista ja vaatimuksista, mitä roolipelimaailma asettaa. Loppujen lopuksi ylläpitäjät yrittävät vain nauttia mukavasta harrastuksesta siinä missä muutkin pelaajat. Ylläpitäjyyteen ei ole erillistä koulutusta tai kurssia, joten on absurdia olettaa niin. Siinä missä kuka tahansa voi aloittaa roolipeliharrastuksen, voi kuka tahansa ryhtyä ylläpitäjäksi. Ylläpitäjät ja pelaajat ovat samalla viivalla, eikä kukaan ole toistaan korkeammassa asemassa eikä täten keneltäkään tulisi vaatia sitä paljon puhuttua ”asiakaspalveluasennetta”. Muita pitää kohdella niin kuin haluaa itse tulla kohdelluksi.

Parasta mainosta pelaamiselle on päästä itse pelaamaan. Toiseksi parasta on kuulla muiden pelikokemuksia. Kerro jokin itsellesi mieleenjäänyt hieno pelihetki tekstipohjaisten roolipelien parissa.

Tähän haluaisin linkittää blogini postauksen, missä puhun kahdesta parhaasta pelikokemuksestani esimerkkeinä toimivasta vuorovaikutuksesta ja herrasmiessäännöistä.

Jos joku lukijoista innostui tekstipohjaisesta roolipelaamisesta, niin miten aloittelija pääsee kiinni tähän harrastukseen?

Nyt on pakko myöntää, että se ei olekaan aivan itsestään selvä asia! Nettiroolipeleille on vuosia ollut tekeillä erilaisia projekteja, joiden tarkoituksena on ollut koota kaikki harrastuksen tieto yhdelle suurelle sivustolle. Valitettavasti tähän päivään mennessä yksikään projekteista ei ole valmistunut, joten tätä suurta tietopankkia ei ole nyt saatavilla.

Paras keino on mennä sinne missä itse toiminta tapahtuu, eli roolipelien kotisivuille. Aloittelijaystävälliset roolipelit tarjoavat kotisivuillaan usein napakan tietopaketin tekstipohjaisten roolipelien säännöistä, ohjeista ja tavoista. Tämän jälkeen ei muuta kuin kohti tuntematonta eli liittymään roolipeliin! Parhaiten oppii kun itse roolipelaa ja seuraa muiden pelaamista. Jos on epävarma siitä, ymmärsikö periaatteen oikein, niin rohkeasti viestiä ylläpidolle. Aloittelijaystävällisten roolipelien ylläpidot ovat avoimia tutustuttamaan uudet harrastajat kädestä pitäen nettiroolipelien pariin. Kun perusasiat on kunnossa, voi keskittyä oman kirjoittamisen ja laadukkaan tarinanetenemisen hiomiseen. Lopultahan roolipelaaminen on lähes sama asia, kuin tarinan kirjoittaminen – erona vain se, että tätä ”tarinaa” kirjoittavat kaikki pelaajat yhdessä. Jos osaa lukea ja kirjoittaa, osaa kohta myös roolipelata. Sen lupaan!

[Toim. huom. Listoja tekstipohjaisista roolipeleistä löytyy mm. Rope-Net -sivustolta, vaikka kaikki linkit eivät olekaan siellä ajan tasalla. Facebookin puolelta löytyy Suomen foorumipelaajien ryhmä, josta voi tavoitella muita harrastajia.]

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: