Press "Enter" to skip to content

Skenessä puhutaan: toukokuu 2018

Jos huhtikuussa Facebook-keskustelut olivat vähässä ja blogit aktiivisia, niin toukokuun osalta asia on päinvastoin. Ohesta löytyy siis tuttu listaus eniten kommentteja keränneistä FB-keskusteluista Roolipelaajien Suomi ja Suomi Larp -ryhmistä sekä Blogosfäärin blogauksista.

Huijaamisesta ja pelisysteemien osaamisesta

Toukokuun keskusteluihin mahtui mukavasti otosta sekä pöytäroolipelaamisen että larppaamisen puolelta. Kuten ennenkin, keskusteluja käydään pääosin erilaisista pelikokemuksista ja pelaamiseen liittyvistä mieltymyseroista. Sellaista keskustelua, jossa uudet puheenvuorot rakentaisivat edellisten varaan, ei juurikaan nähty. Tyypillisempää on, että kukin osallistuja kertoo oman näkemyksensä eli keskustelut eivät varsinaisesti etene. Tästä on kuitenkin se hyöty, että se tuo hyvin esille sitä, miten monimuotoisessa harrastuskentässä olemme.

  • Onko oikein tappaa hevonen: Ketjun aloittaja pohtii, miksi ratsusoturilta ei yksinkertaisesti tapeta hevosta alta. Keskustelun mukaan roolipeleissä harvoin taistellaan ratsain, ja silloin kun tapellaan, hevosten ymmärretään olevan arvotavaraa, joka kannattaa säästää arvokkaaksi ryöstösaaliiksi.
  • Kuinka kauan menee skenaarion valmistelemiseen: Useampi tunti tuntuu olevan tyypillisin vastaus tai vähemmän, jos kyseessä on jatkuvajuoninen kampanja. Karttojen piirtämiseen ja vastustajien statittamiseen menee kuulemma eniten aikaa.
  • Oletko huijannut roolipeleissä: Pelinjohtamishommissa noppatuloksia joskus muutellaan, mutta pelaajan roolissa ”huijaukset” johtuvat enemmänkin huolimattomuudesta ja kirjanpitovirheistä.
  • Onko huijaaminen paha asia: Edellisen ketjun aiheelle perustuen tässä keskustelussa tuodaan esille, että huijaaminen uhkaa peliryhmän sisäistä luottamusta. Lisäksi moni kokee huijaamisen olevan merkki siitä, että kyseinen peli ei sovi huijaajalle, koska hän ei selvästikään tule toimeen sääntöjen antamien tulosten kanssa.
  • Apua viidakkokohtauksen suunnitteluun: Tälläkin kertaa yleisö kehitti paljon ideoita kasvillisuudesta, sillasta, sillan historiasta, rotkon pohjasta, vartiotornista, vartijoista ja vääristä havainnoista.
  • Millaisessa pelimaailmassa larppasit viimeksi: Siikalahti ja Bahama Pleasure Garden taisivat saada eniten mainintoja.
  • Millaisia vapaaehtoishommia teit larppiskenessä viime vuonna: Keskustelua tästä avauksesta ei syntynyt, mutta kysely sai paljon vastauksia. Pidän mielenkiintoisena, että ”NPC-hahmon pelaaminen” sai huomattavasti enemmän ääniä kuin larpin järjestäminen tai kirjoittaminen.
  • Valmiit loitsut vai loitsujen rakentaminen: Moni pitää enemmän loitsujen rakentamisesta, mutta se vaatii hieman monimutkaisemmat säännöt, jotka taas voivat olla pelaamisen kannalta turhan raskaat. Riippuu pelistä, totesi moni.
  • Parhaimpia & pahimpia pelien aloituksia: Kuten nimestä voi päätellä. Parhaita pelimuistoja jaettaessa tyylilaji näyttää olevan kallellaan eeppisen fantasian suuntaan.
  • Ovatko pelikokemukset muuttuneet paremmiksi: 276 vastaajasta 58 % nauttii aiempaa paremmista pelikokemuksista, kun taas huonompaan suuntaan pelaaminen on mennyt 7 % vastaajista. Keskustelussa moni toteaa, että pelikokemukset ovat ennen muuta erilaisia kuin nuorena ja että nykyään ehtii pelaamaan vähemmän.
  • Kuinka monta ropesysteemiä osaat ulkoa: Osaamisen kriteeriksi asetettiin, että pitää pystyä viemään taistelukohtaus läpi sääntökirjaa katsomatta. 213 vastaajasta 61 % osaa korkeintaan viisi eri systeemiä. Keskustelua käytiin pelisysteemin osaamisen tarkemmasta määritelmästä.
  • Huijarisyndrooma larpeissa: Keskustelussa käsiteltiin paitsi pelkoa siitä, että paljastuu kanssaharrastajiaan taitamattomammaksi, niin myös tähän liittyvistä ulkopuolisuuden kokemuksista. Varsin monella näitä kokemuksia tuntuu olevan.
  • Liikuttavimmat & surullisimmat pelihetket: Jonkin tärkeän hahmon kuolemaan tai muuhun menetykseen nämä usein liittyvät. Eläytymisen vahvuus näyttäisi vastausten perusteella korreloivan tunnereaktioiden voimakkuuden kanssa.
  • Onko uusien harrastajien vaikea päästä mukaan: Keskustelun mukaan kyllä, johtuen siitä että kampanjamuotoinen pelaaminen on tiivistä ja peliporukat tapaavat hitsautua kiinteiksi kaveriporukoiksi. Pelinjohtajistakaan ei tyypillisesti ole ylitarjontaa.
  • Palkkaa pelinjohtamisesta: Huolellista numeronmurskausta siitä, miten paljon pelistä voi velottaa ja pohdintaa mm. siitä, millaista peliä pitäisi tarjota, miten paljon jaksaa pelinjohtaa, millaiset puitteet pitäisi järjestää, mikä olisi oikea asiakaskunta ja mistä saisi sivutulonlähteitä.
  • Mitkä roolipelikirjat pitäisi käsitellä roolipelisuunnittelukurssilla: Keskustelussa mainitaan kymmeniä pelinimikkeitä. Äkkiseltään näyttäisi, että roolipelaaminen on taidemuotona vähän liian laaja mahtuakseen yhden suunnittelukurssin puitteisiin.

Ropecon, mikropelit ja larppaaminen tutuiksi

Blogien puolelta ei toukokuun osalta löytynyt montaa merkintää, mutta jotain kiinnostavaa kuitenkin. Sohvi Paasikivi kirjoitti Ropeconin blogiin artikkelin coniittien eli Ropeconin eri osa-alueiden pääorganisoijien tehtävistä. Artikkeli on kaksiosainen, eli tekniikka- ja logistiikkapuolen ahertajien toimenkuvista voi lukea myöhemmin julkaistavasta jatko-osasta. Tämä on hyvä yleisesittely niille, jotka eivät vielä tunne Ropeconin vapaaehtoistyöpohjaa ja työn organisoitumista. Lopussa myös kannustetaan hakeutumaan coniittien vastuutehtäviin, eli kyseessä ei ole mikään suljetun piirin valtaneuvosto.

Ropeconiin liittyy myös Wille Ruotsalaisen Lokissa julkaistu artikkeli mikropeleistä ja niiden hyödyllisyydestä. Näitä mikropelejähän on viime vuosien aikana tehtailtu Ropeconin skenaariokilpailussa, vaikkei kyseessä mikään kansallisesti ainutlaatuinen pelimuoto olekaan. Ruotsalainen antaa sekä vinkkejä pikkupelien tekemisestä että suosituksia muutamista tutustumisen arvoisista peleistä.

Janina Kahila puolestaan kävi Ruotsissa pelaamassa Lotka-Volterra -nimisessä larpissa ja laati kokemuksistaan raportin Lokiin. Kyse oli Kahilan ensimmäisestä ulkomailla pelatusta larpista, mutta raportissa keskeiseksi nousee larppaajien tiimiytyminen pelin aikana. Tämä ei niinkään ollut pelin kansainvälisyyden ansiota, mutta epäilemättä siihen vaikutti se, ettei Kahila tuntenut kanssapelaajiaan etukäteen. Tiimihenki syntyi yhteistyön tekemisestä larpissa ja juuri tämä on uskoakseni yksi niitä keskeisiä syitä, miksi moni kokee larppaamisen antoisaksi harrastukseksi.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: