Press "Enter" to skip to content

Skenessä puhutaan: huhtikuu 2019

Huhtikuun roolipeliaiheiset Facebook-keskustelut ja blogikirjoitukset on tehty pelinjohtamisvinkeistä, peliesittelyistä, larppaamisen parantamisesta ja roolipelaamisen kliseistä.

Pelaamisen rajoista

Huhtikuussa Roolipelaajien Suomi -FB-ryhmässä pidempiä viestiketjuja syntyi vain muutama. Keskustelua sinänsä käytiin esimerkiksi erilaisista joukkorahoituksessa olevista peleistä ja muista uusista julkaisuista, mutta ne eivät keränneet kovin montaa kommenttia. Suomi Larp -ryhmässä meni hieman paremmin, sillä ryhmän jäsenmäärä saavutti 1700 hengen rajan. Kaikkiaan vaikutti kuitenkin siltä, että huhtikuun kesäisen lämpimät ilmat saivat harrastajat viettämään aikaansa muualla kuin sosiaalisen median äärellä.

Verkkosarjoissa näkee usein isompia peliporukoita kuin mihin kotimaisessa skenessä on totuttu. Kuva: Critical Role
  • Miten järjestää ison porukan roolipelaaminen: Aloitusviestissä haettiin neuvoa tilanteeseen, jossa pelaajia on enemmän kuin yksi pelinjohtaja pystyy käsittelemään. Pääosa kommenteista muodostui kuitenkin siitä, mitä itse kukin pitää parhaana pelaajamääränä (neljä pelaajaa + PJ sai eniten kannatusta). Varsinaisissa aloitukseen liittyvissä vastauksissa kehotettiin jakamaan ryhmä pienemmiksi peliporukoiksi tai pelauttamaan kertapelejä vaihtelevilla kokoonpanoilla.
  • Millaista roolipeliä et pelaisi: Kotimaisen roolipelikulttuurin monimuotoisuus tulee näissä vastauksissa hyvin esille, koska tuomio ei ollut yksimielinen. Moni pelityyli sai vastustusta, mutta herätti myös puolustuksen puheenvuoroja. Silmämääräisesti arvioiden eniten kiukkua aiheuttivat pelit, joissa pelaajahahmoilla ei ole valinnanvaraa, kuten perinteiset ryöstömurhakeikat luolastoon tai liian synkät pelit.
  • Suljettu kompleksi ja reitti sisään: Aloituksessa pyydettiin scifi-peliin sopivia ideoita siitä, miksi pelaajahahmot ovat ensimmäiset, jotka pääsevät vuosisatoja vanhaan avaruusolentojen rakennelmaan. Pääosa ideoista ehdotti, että joko turvajärjestelmästä on virta loppunut tai järjestelmä haluaa päästää nimenomaan pelaajahahmot sisälle. Voittajaksi taisi kuitenkin nousta sopivan geeniavaimen käyttäminen.
  • Miten pitkälle pelimaailman sisäistä logiikkaa voi venyttää: Yleinen konsensus tuntuisi olevan, että hyvä peli vastaa pelaajien odotuksia. Nämä odotukset luodaan ennen pelaamista ja niitä voidaan muuttaa peliporukan keskinäisessä keskustelussa.
  • Pitääkö larppien jälkeen jäädä sosialisoimaan: Keskustelu alkoi Ville-Eemeli Miettisen Lokissa julkaistusta pakinasta, jossa moitittiin sellaisia larppaajia, jotka katoavat pelipaikalta heti larpin päättymisen jälkeen. Pitkässä keskustelussa tuotiin esille syitä sille, miksi jotkut eivät tahdo jäädä hengailemaan (sosialisointi ei ole luontevaa, oman rauhan kaipuu pelin jälkeen, pitkä kotimatka jne.). Toiset taas toivat mukaan pelinjohtajien näkökulmaa, jotka kaipaavat palautetta pelin jälkeen.
  • Keinoja toimivan purkutilaisuuden järjestämiseen: Tämä ketju jatkoi edellisen aihetta, tällä kertaa ratkaisuja etsien. Likipitäen kaikki osallistujat totesivat, että tärkeintä on saada larpin jälkeen hengähtää omassa rauhassa ennen sosialisoinnin aloittamista. Etenkin hiljaisuuteen vetäytymistä ennen purkukeskusteluihin osallistumista arvostettiin.
  • Hakkerointi erillisenä minipelinä: Ketjun aloittelija halusi mallintaa hakkerin toimintaa laittamalla pelaajan pelaamaan jotain pulmapeliä. Sopivia peliehdotuksia tulikin runsaasti, vaikka osa keskustelijoista epäili pelistä erillisen pulmapelin kanssa säätämisen tekevän hallaa immersiolle.

Pelit kuntoon

Blogeissa kerrottiin sekä tulevista että saatavilla olevista roolipelimateriaaleista. Ville Vuorela vahvisti omassa blogissaan seuraavan Praedor-lähdeteoksen ilmestyvän kesällä. Kyseisessä teoksessa käsitellään Jaconian avioliittoon liittyviä käytäntöjä ja seksuaalisuuteen liittyviä normeja. Pohjoismaisen roolipelaamisen seura puolestaan laittoi e-kirjoina saataville hieman vanhempaa tuotantoaan: States of Play on Solmukohta-kirja vuodelta 2012 ja Life Under Occupation käsittelee Halat Hisar -larpin pelautuksia Suomessa vuonna 2013. PRS:n tuorein teos, puolalaista Harry Potter -larppien sarjaa kuvaava The Magic of Participation, onkin ollut saatavilla e-kirjana jo pidempään. Larppaamista koskeviin painojulkaisuihin liittyy myös Lokin artikkeli, jossa Markus Montola hehkuttaa Larp Design -teosta, joka on pohjoismaisen larppitradition esittelynä ja ohjekirjana eräänlainen Solmukohta-kirjojen kulminaatiopiste.

Knights in the North -yhteisöblogin Ari-Matti Piippo on tuttuun tapaan ollut ahkerana. Tällä kertaa huomioni kiinnitti erikoisia fantasiapuita käsittelevä teksti Five Weird Trees. Siinä huomiota on kiinnitetty puun esittelemisen lisäksi siihen, millaisen vaaraelementin se muodostaa, millaista hyötykäyttöä sille on ja mistä kannattaa etsiä lisätietoa tosimaailman vastineesta. Kyseessä on oivallinen olentokuvaus, josta PJ voi suoraan ammentaa ideoita omaan kampanjaansa. Samanlainen pitkän linjan uurastaja on Hannu Kokko, joka on sisällyttänyt Notes From Pavis -blogiinsa valtavasti Glorantha-aiheista pelimateriaalia. Tuorein lisäys on työkalu Lohikäärmesolassa asuneen suvun historian kehittämiseen. Sukulinjat ja historialliset tapahtumat ovat glorantha-pelaamisessa tärkeässä roolissa, mutta historiakuvaus on laajaa, joten työkalu tulee tarpeeseen hahmon suvun tarinan generaattorina.

Animetapahtuma Yukiconissa oli tarjolla myös roolipelaamista. Kuva: Yukicon

Pelauttamisohjeita löytyi sekä pöytäroolipeleihin että larppaamiseen. Wille Ruotsalaisen ja Mauno Joukamaan aiheena oli pelinjohtaminen tapahtumissa. Ruotsalaisen tekstissä tarjottiin vinkkejä ja huomioita mm. siitä, millaisia pelaajia tapahtumassa on odotettavissa ja miten tapahtuman aikataulu kannattaa ottaa huomioon peliään suunnitellessa. Joukamaa puolestaan kertoi omista pelinvetokokemuksistaan kahdesta eri animetapahtumasta. Larpin pelauttamisohjeita tarjosivat Tonja Goldblatt ja Kirsi Oesch, jotka raportoivat Muuminmetsästäjät-larpistaan. Kyseinen peli suunniteltiin muutaman kuukauden aikana ja pelaajia oli 16, joten se toimii hyvänä esimerkkinä pienimuotoisemmasta larpista. Mainittakoon näiden peli-ideoiden yhteydessä myös Juhana Petterssonin vanhojen pöytäroolipelien lukuprojektista, jossa huhtikuun aikana syntyivät katsaukset James Bond 007, Toon, Dragonroar, Tunnels and Trolls sekä Miekka ja magia -peleihin.

Videoblogien osalta Tuomas Kuusniemi kertoili näkemyksiään luolastoista, jotka lienevät eräitä klassisimpia roolipeliseikkailujen tapahtumapaikkoja. Mikko Iivosen johtaman Level 20 -podcastin uusimman jakson aiheena oli hahmo-optimointi eli munchkaaminen. Keskustelussa pohdittiin sen esiintymistä peliporukoissa ja optimoinnin ongelmallisuutta pelihahmon persoonan kannalta.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: