Skenessä puhutaan: elokuu 2019

Elokuussa myllerrettiin Roolipelaajien Suomi -ryhmässä siitä, millainen ilmapiiri keskusteluissa on ja voiko asialle tehdä jotakin. Ongelman koettiin sukupuolittuvan vahvasti. Blogeissa kirjoitettiin laajalti eri harrastuspelaamisen alueista ja löytyihän sieltä pelivalmis skenaariokin.

Sukupuolisuus kirvoitti kommentoimaan

Aiempina vuosina Ropeconin jälkeen verkkokeskustelut ovat olleet tavallista aktiivisempia, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Mukana on tuttuun tapaan kyselyjä roolipeliharrastuneisuudesta, pelikokemusten jakamista, pelisääntöjen pohtimista ja ongelmanratkaisua joukkoistamisella.

Erityisen paljon huomiota sai kuitenkin kysymys siitä, miten keskusteluilmapiiriä voitaisiin parantaa. Koska ongelman syy nähtiin erilaisena, myös ratkaisukeinoja haettiin eri suunnilta. Osan mielestä kärkkäät ja dominoivat puhujat tekevät hallaa keskustelulle, toisten mielestä taas kaikilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet ilmaista mielipiteensä. Kiistat leimahtivat, kun ongelma sukupuolittui: liikaa tilaa vievät puhujat ja sukupuoleen perustuvien keskustelurajausten vastustaminen yhdistettiin miehiin.

Liekö johtunut aiheen haastavuudesta vai Facebook-keskustelukulttuurista, mutta keskustelut jäivät enemmän erilaisten näkemysten tuulettamiseksi kuin yhteisten ratkaisujen sorvaamiseksi. Viestiketjut siis kasvoivat pituutta, mutta jäivät sisällöllisesti keveiksi. Kiivaita keskusteluita on käyty aiemminkin, mutta Roolipelaajien Suomi -ryhmän jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan kaiken aikaa. Sillä perusteella kiistat voisi nähdä pikemminkin kasvukivuiksi kuin yhteisöä hajottaviksi tuhon enteiksi.

• Mikä estää pelinjohtamasta tai suunnittelemasta pelejä: Viestiketju oli tarkoitettu ei-miehille. Siinä moni kertoo kokevansa epävarmuutta ja huolta siitä, miten miespuoliset roolipeliharrastajat heihin suhtautuvat ja kaipasivat vertaistukea. Keskustelun lopuksi ilmoitettiinkin uudesta naisille ja sukupuolivähemmistöille suunnatusta Noppanoidat-keskusteluryhmästä.
• Kulttuurien kohtaaminen pelipöydässä: Aloitusviestissä todettiin, että miesvaltaisen peliskenen voi olla vaikea ottaa vastaan naispuolisia tulijoita. Ratkaisuksi esitettiin, että ongelmien nähtäisiin olevan kommunikaatiossa eikä toisessa henkilössä. Keskustelussa käsiteltiin lähinnä sitä, miten avausviestissä kuvataan miehiä ja naisia ja millaisia kokemuksia kenelläkin on avausviestin aiheesta.
• Parasta metsäfatsularpissa: Suomi Larp -ryhmän keskustelussa tuotiin esille monenlaisia kokemuksia, mutta (hämärässä) metsässä liikkuminen ja yllättävät löydöt nousivat toistuvasti esille.
• Pelinjohtajana pelipöydän väittelyissä: Aloitusviestissä kysyttiin, pitäisikö pelinjohtajan toimia sovittelijana, kun pelaajien kesken syntyy erimielisyyksiä. Likipitäen kaikki olivat keskustelussa yhtä mieltä siitä, että pelinjohtajan tulisi ratkoa riitoja. Se, miten tämä käytännössä tehdään ja miten paljon kiistan osapuolia kuullaan, jää pelinjohtajan itsensä ratkottavaksi.
• Hyviä peli-ideoita: Toteutumattomien peli-ideoiden listassa on sekä kampanjaideoita että pelimekaniikkojen suunnittelun alkuja. Kuten arvata saattaa, jotain suuritöistä näissä ideoissa usein on, mikä on muodostunut toteutuksen esteeksi.
• Paljonko maksaisit kuvitetusta sääntökirjasta: 185 vastaajasta yli 50 % oli valmis maksamaan kuvitetusta versiosta nelinkertaisen hinnan ja reilu neljännes tarjosi jopa kymmenkertaista hintaa. Tuotantoarvoista ollaan siis valmiita maksamaan.
• Ahdistaako sukupuolten käsittely peleissä: Keskustelunavaus oli suunnattu miehille, joista valtaosa kertoi kommenteissa, ettei sukupuolien käsittely peleissä kiinnosta ja että he pelaavat yleensä omaa sukupuoltaan vastaavia hahmoja.
• Pelikulttuurin muuttuminen viime vuosikymmeninä: Aloitusviestissä kysyttiin miehiltä, onko pelaaminen muuttunut hankalammaksi ulkoisten normien takia. Ei kuulemma ole: pelaaminen on käynyt helpommaksi roolipelaamisen valtavirtaistumisen ja oman kypsymisen myötä.
• Hahmot, joilla on heikkouksia: Avausviestin mukaan hahmoa, jolla on heikkouksia, on kiinnostavaa pelata. Keskustelussa oltiin samaa mieltä, joskin moni puhui mieluummin realistisesta persoonallisuudesta, jossa hahmon haasteet nousevat luontevasti hänen taustastaan. Heikkoudet kuulostavat ehkä vähän päälleliimatuilta haitoilta.
• Pidätkö tasopohjaisista systeemeistä: Keskustelussa tasopohjaisuuden vertailukohtana käytettiin pistepohjaisia sääntöjärjestelmiä. Tasojen koettiin sopivan eeppiseen fantasiaan, taistelujen tasapainottamiseen, yksinkertaiseen kirjanpitoon ja saavutusten kokemiseen, mutta pistepohjaiset olisivat parempia realismia tavoittelevaan pelitapaan.
• Miksi pelaat roolipelejä: Viihde ja todellisuuspako saivat eniten mainintoja. Tarinallisuus, sosiaalisuus sekä elämän & maailman katselu erilaisesta näkökulmasta saivat myös kannatusta.
• Hahmoja, jotka kokevat olevansa eri rotua: Ketjusta löytyy lyhyitä kuvauksia tällaisista pelihahmoista.
• Miten toteuttaa hahmon menettämisen pelko kauhupelissä: Keskustelussa ei niinkään käsitelty hahmokuolemia kauhupeleissä, vaan yleisiä keinoja luoda kauhutunnelmaa ja hahmojen uhkaamista ei-kuolettavilla tavoilla.
• Aikaväli roolipeleistä kiinnostumisen ja pelaamaan pääsemisen välillä: Selkeästi tyypillisin vastaus oli tietysti, että roolipelaamiseen tutustuminen tapahtui peliin osallistumalla. 476 vastaajasta kuitenkin neljännes joutui odottamaan vuosia, ennen kuin pääsi pelipöydän ääreen. Kommenteissa väki kertoi, että pelit tulivat 1980- ja 1990-luvulla tyypillisesti tutuksi kavereiden ja isosisarusten kautta.
• Sanamäärästä maksaminen johtaa jaaritteluun: Aloitusviestin mukaan sääntökirjoissa esiintyy tarpeetonta monisanaisuutta, koska kirjoittajille on maksettu tekstin pituuden mukaan. Keskustelu eteni huumoriraiteella “tämä selittääkin…” -kommenteilla. Muutama osallistuja heitti väliin, että hyvä kustannustoimittaja vaatii tekstiltä laatua ja siten estää tämmöisen – tai jos ei estä, niin ongelma on silloin kustannustoimittajassa eikä palkkionmaksumallissa.
• Yhteiskuntatuhon alkuvaiheet: Ketjussa spekuloitiin erilaisia tapoja, joilla yhteiskunta saataisiin polvilleen ja miten hyvin itse kukin on sellaiseen varautunut. Verkkohyökkäykset ja sähkönsaannin ongelmat olivat tuhon syinä kärkipäässä ja maalle vetäytyminen pelastuskeinona.
• Moraalimittari fantasiaroolipeliin: Keskustelussa annettiin esimerkkejä eri peleissä olevista moraalimittareista, mutta myös problematisoitiin niiden käyttöä. Aloitusviestissä mainittiin, että moraalimittarilla olisi tarkoitus saada pelaajia ruotuun, mutta moni ehdotti, että aiheesta olisi parempi keskustella avoimesti peliporukan kesken.
• Hyvän näkösuojan tunnuspiirteet: Selvästi suosituin on A4-koko vaakatasossa 3-4 paneelin koossa, eli mitä esimerkiksi D&D:n tuoreimmat laitokset käyttävät. Näkösuojaa kuulemma tarvitaan ennen muuta nopanheittojen ja muistiinpanojen kätkemiseksi: sääntötiivistelmänä sitä käyttää harva.
• Pop-musiikkia, jossa puhutaan roolipeleistä: Viisulistaa hallitsevat metallimusiikin edustajat.
• Miten paljastaa pahisten juoni pelaajahahmoille: Keskustelussa mainittiin sivuhahmokontaktit (myös pahisten joukossa), pahisten yhteydenpidon seuraaminen, etävakoilu, pahisten suunnitelmien kuvaaminen pelaajille (ei siis hahmoille), pahisten hierarkiassa eteneminen ja näyt.
• Uusia tärkeitä henkilöitä hoviin: Ketjun aloittaja kertoi, että hän tarvitsee kampanjaansa varten hahmokonsepteja henkilöistä, jotka vasta saapuvat kuningaskunnan hoviin, mutta ovat silti tärkeitä henkilöitä. Ketjusta löytyy kolmisenkymmentä hahmoideaa.
• Roolipelaamista kuvaavia romaaneja: Vastauksista löytyy runsas kolmekymmentä romaania, joissa mainitaan roolipelaaminen. Usein ohimenevänä merkityksettömänä pikkuseikkana, mutta muutamissa roolipelaamisella on isompikin rooli.
• Uusintaheitot pelimekaniikkana: Yleisenä konsensuksena tuntuu olevan, että uusintaheitoissa tai räjähtävissä nopissa (uusi tulos lisätään vanhan päälle) ei ole mitään vikaa. Kyse on lähinnä siitä, miten kyseinen sääntö on toteutettu: jos uusintaheitot eivät tuo peliin lisäjännitystä, on jotain pielessä.
• Sääntötuntemuksen määrä kampanjaa varten: Aloitusviestissä kysyttiin, miten hyvin D&D:n säännöt pitää tuntea, että voi pelinjohtaa kotikutoista kampanjaa. Suoraa vastausta ei keskustelusta saatu, mutta aika moni oli sillä kannalla, että pelaamalla oppii. Muutamat korostivat sääntöjen johdonmukaisuutta koko kampanjan ajan.
• Hinta-arvio vanhoista roolipeleistä: Kahdelle vanhalle roolipelille kysyttiin sopivaa myyntihintaa. Vastaukset vaihtelivat 10-100 euron välillä.
• Kaikkien keskustelijoiden kuuleminen: Avauksessa todettiin, että keskusteluryhmän pirstoutumisen sijaan olisi tärkeää antaa tilaa kaikille keskustelijoille. Keinoja tämän saavuttamiseen pyydettiin inklusiivisuustietoisilta ja feministisiltä miehiltä. Vastauksina esitettiin mm. kohteliaisuutta, vänkäämisen välttämistä, vain rakentavasti kommentoimista, armeliaisuutta, puheenvuorojen jakamista ja loukkausten sietokyvyn kasvattamista. Iso osa keskustelusta koski kuitenkin keskusteluryhmän tägi-käytännön kritisoimista.
• Roolipeliaiheiset verkkosivut: Kolmisenkymmentä verkkosivua YouTube-videoblogeista kartanpiirtosivustoihin.
• Mikä on raskainta pelinjohtamisessa: Aikatauluihin liittyvät haasteet olivat selkeästi yleisin ongelma. Suorituspaineet ja riittämättömyyden tunne sai myös useamman puoltoäänen.
• Miten aloitit roolipelaamisen: Alakoulun viimeisillä luokilla kavereiden kanssa jollakin suomennetulla roolipelillä näyttäisi olevan suosituin vastaus. Tähän kuitenkin varmaan vaikutti se, että aloitusviestissä puhuttiin Astra-roolipelistä eikä esimerkiksi Dungeons & Dragons -roolipelin tuoreimmasta laitoksesta.
• Ikimuistoisia roolipelihetkiä, joissa ei ollut taistelua tai draamaa: Takaa-ajokohtauksia ja juonitteluja nämä pääsääntöisesti ovat, mutta mahtuu joukkoon myös muutama kamppailu luonnonvoimia vastaan.
• Miniatyyrien käyttö roolipeleissä: Aloittaja kertoi itse lisänneensä figuja pelipöytään pikkuhiljaa ja monessa vastauksessa kerrottiin samaa. Taistelukohtausten hahmottamiseen näitä (tai muita nappuloita) pääsääntöisesti käytetään ja moni myös tykkää figujen maalaamisesta erillisenä ajanvietteenä.
• Roolipelaajien Suomi -ryhmä kaikille: Aloitusviestissä viitattiin aiempaan keskusteluun (Kaikkien keskustelijoiden kuuleminen) ja todettiin, että kotimainen roolipelikulttuuri on hyvin monimuotoinen ilmiö. Toiveena oli kuitenkin, että jäsenet ymmärtäisivät Roolipelaajien Suomi -ryhmän olevan tarkoitettu kaikille. Keskustelussa moni sanoi kannattavansa avoimuutta, mutta laajaa keskustelua käytiin siitä, onko ryhmän nykyinen ilmapiiri tämän tavoitteen mukainen.
• Hahmojen pahat teot: Avauksessa kaivattiin tarinoita siitä, miten hahmot ovat päätyneet tekemään hirmutekoja. Hirveyksiä tästä listasta siis löytyy; aika monessa on kyse kerralla suuren joukon tuhoamisesta tai vahingossa aiheutuneista tapaturmista.
• Verisin roolipelikohtaus: Avausviestissä kaivattiin kertomuksia verta ja suolenpätkiä sisältävistä pelitilanteista. Niitähän tästä sitten löytyy, huomattava osa poikkeuksellisista noppatuloksista johtuen.
• Mieluisin roolipelaamisen alagenre: Fantasiapelaamisen mahti näkyi jälleen, kun kärjessä olivat “tutkimusmatkailu / luolaholvaus / aarteenmetsästys”, “sankarointi / seikkailu” ja “kauhu / jännitys”. “Teknologiajutut” ja “huumori” tulivat kaukana perässä. Keskustelussa väki avasi mieltymyksiään tarkemmin etenkin valmiiden vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta.

Pelikulttuurin rikkautta

Elokuussa harrastuspelaamisen kentän eri toimijat ovat olleet aktiivisia ja kirjoittaneet omista mielenkiinnon kohteistaan. Blogitarjonta kattaa pöytäroolipelien ja larppien lisäksi miniatyyripelit ja keräilykorttipelit. Blogit ovat alla julkaisujärjestyksessä vanhimmasta aloittaen. Saman kirjoittajan tekstit on kuitenkin merkitty yhdellä kertaa.

Valtaosa Ropecon-raporteista mahtui jo viime kuun skenepuhekoosteeseen, mutta tällekin kuukaudelle jäi vielä muutama. Erityisesti kannattaa huomioida Lokin ahkeroimat haastattelut skenen eri kulmilta.

• The Other Side of Coin: OSR-materiaalia suoltava Knights in the North -porukka juhlisti kaksivuotista taivaltaan (onnittelut!) julkaisemalla D&D-skenaarion ilmaislevitykseen.
• Seikkailijoiden kilta: Tuomo Laine, Seikkailijoiden kilta -roolipelin suunnittelija, kertoi blogauksessaan kartoittavansa Mennaelin saaristoa ja Frynin valtakuntaa.
• My Feelings on Judge Academy: Aki Vainio esittää perusteltua kritiikkiä Magic: The Gathering -keräilykorttipelin uutta tuomariohjelmaa vastaan.
• Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen: Myrtti Lehtinen esittelee Lokin artikkelissa lyhyesti Suomen Kulttuurirahaston apurahalla toteuttamansa kolme larppia, jotka on suunnattu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville roolipelaajille.
• Worlds in a Handful of Dice: Jukka Särkijärvi jatkoi Odysseus-larpin purkamista. Odysseus, Part II käsitteli hänen henkilökohtaista pelikokemustaan ja Moar Odysseus tarjoilee valokuvia scifi-larpista.
• Commission Compilation: Helsinkiläinen miniatyyripelaajien ryhmä Warhead kertoi toteuttamistaan figumaalauksen tilaustöistä kuvien kera.
• A Game Per Year: Juhana Pettersson jatkoi vanhoihin roolipeleihin tutustumistaan. Elokuussa tutkaan osuivat Amber Diceless Role-Playing (1991) ja Dream Park (1992).
• Näkymiä horisontissa: Miska Fredman kertoi Astraterran syksyn ohjelmistosta, johon sisältyy sekä julkaisuja että julkista pelaamista. Tätä kirjoittaessa Kertojan näkösuoja ehtikin jo kuluttajien käsiin.
• Pieni opas freeform-roolipelien pelinjohtamiseen: Janne Räsänen ja Arttu Hanska jatkavat freeform-pelaamisen esittelyä Lokin artikkelissa (aikaisemmat osat löytyvät linkin takaa). Tällä kertaa vuorossa oli otsikon mukaisesti pelinjohtamisneuvojen tarjoaminen.
• Limun Ropellukset: Niklas Nylund tarjoilee kampanjaidean lovecraftiaanisesta kauhupelistä, joka jakautuu suljetulle osastolle ja Unimaailmaan. Toisessa blogauksessaan hän esittelee 1970-luvun lopun Magic Realm -lautapelin, joka pyörii roolipelin ja lautapelin rajapinnassa.
• Mitä kävijäennätys tarkoittaa: Ropeconin blogissa kerrataan tämän vuoden yleisöennätystulosta ja sen merkitystä tapahtuman järjestämiselle. Mainitaanpa samalla, että tämän vuoden skenaariokisan teokset ovat tuttuun tapaan ilmaiseksi ladattavissa Ropeconin sivuilta.
• The Fine Print: Mikko Meriläinen kertoo hankkineensa 3D-printterin miniatyyrien valmistusta varten. Blogauksessa ei päästä kovin paljoa hankintailmoitusta pidemmälle, mutta asiasta kiinnostuneiden kannattaa pistää Meriläisen blogi seurantaan.
• Haastattelussa Ville Vuorela: Elmeri Seppänen haastatteli Lokin artikkelissa yhtä tunnetuimmista kotimaisista roolipelisuunnittelijoista ja kyseli Vuorelan roolipeli-ihanteista sekä skenen muutoksista vuosikymmenten mittaan.
• Nörttityttöjen parhaat Ropecon-muistot: Nörttityttöjen blogauksessa palataan vielä fiilistelemään Ropeconin tunnelmia ja osoittamaan, että Ropecon merkitsee eri ihmisille eri asioita.
• Syyskuun maalaushaaste: Porilainen pelikauppa Pelikrypta ilmoitti miniatyyrimaalauskilpailusta, johon voi osallistua valokuvan lähettämällä. Kisasta on tarkoitus tulla kuukausittain toistuva, joten pikku-ukkojen maalailusta kiinnostuneiden kannattaa pistää Pelikryptan blogi seurantaan.

Jutellaan Ropeconista

Listaan vielä lopuksi roolipelejä käsittelevät videoblogaukset. Joukkoon on tällä kertaa päätynyt myös nuorison edustaja Superkettu: omia keski-ikäistyviä pelikavereita katselleessa saattaa joskus unohtua, että uusi roolipelaava sukupolvi on jo noussut kentälle. Pistin jonon jatkoksi myös Lokin podcast-koosteen, vaikkeivät ne videoita olekaan.

• Epic Level Podcast: Jaksossa 1 haastatellaan Rope Setä Joniria ja Ropehiiren kolon Tuomas Kuusniemeä Ropeconin jälkimainingeissa. Jaksossa 2 haastatellaan Joniria henkilökohtaisesta harrastushistoriasta, videoblogaamisesta ja hänelle itselleen ominaisesta roolipelaamisen tyylilajista.
• Ropecon 2019: Superkettu kertoo kokemuksiaan Ropeconista.
• Ropecon 2019 Podcast-kooste: Lokin väki kokosi kaikki Ropeconissa tekemänsä podcast-haastattelut kätevästi yhdeksi listaksi. Mukana on tyyppejä laaja-alaisesti Ropecon-tuutorista Ropeconin kunniavieraisiin.