Roolipelivuosi 2015

Tuttuun tapaan avaan uuden vuoden laatimalla katsauksen juuri päättyneeseen vuoteen roolipelikulttuurin osalta.

Tapahtumien vuosi

Vuonna 2015 järjestettiin poikkeuksellisen monta roolipelitapahtumaa. Vanhojen ja koeteltujen Ropeconin ja Traconin rinnalle nousi ensikertalaisena Tracon Hitpoint, jonne kokoontui viikonlopun aikana satoja kävijöitä. Valitettavasti Conklaavi jäi viime vuoden osalta väliin, mutta pienempiä tapahtumia järjestettiin senkin edestä. Valocon, Maracon, Hypecon, Otamocon (ks. raportti), Mreicon (ks. haastattelu) ja X-con ovat kaikki osoituksia skeneaktiivien ponnisteluista ja siten skenen eläväisyydestä.

Näiden pienempien pelitapahtumien kohdalla voi tietysti oikeutetusti miettiä, että onko niiden määrä todella kasvanut vai onko niistä vain enemmän tietoa tarjolla. Silti se, että ihmiset ilmoittavat internetissä julkisesti, että heidän kulmillaan järjestetään pienimuotoinen roolipelitapahtuma, on edistystä. Roolipelaaminen on suotta ollut pitkään vähän salailtu harrastus, johon ulkopuolisilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta tutustua.

Samanlainen skeneaktiivien urotyö on myös viime marraskuun kansallinen pelipäivä, jossa roolipelaaminen oli esillä yllättävän monella eri paikkakunnalla (ks. aiempi artikkelini aiheesta). Tähän malliin kun jatketaan, niin kyllä niitä uusia harrastajiakin alkaa kertyä!

Järjestäytymisen vuosi

Jo pitkään on valiteltu roolipelaajien olevan hajanainen joukko, jotka eivät edes tiedä toisten harrastajien olemassaolosta. Roolipelaaja-lehti toimi taannoin jonkinlaisena yhteisenä lippuna, mutta lehden nurinmenon ja sen foorumin sulkemisen jälkeen kunnollista kiintopistettä ei ole ollut.

Ohikiitäneenä vuotena asiaan saatiin kuitenkin apua, kun Mike Pohjolan perustaman Roolipelaajien Suomi –Facebook-ryhmän jäsenmäärä kipusi yli 1300 henkeen. Google Plus –palvelun puolelta löytyy myös Roolipelaajat-yhteisö, eikä tietenkään pidä unohtaa myöskään pitkäikäistä Pelilauta-foorumia. Pelilaudalle on kerääntynyt useamman vuoden aikana paljon keskustelua roolipeleistä ja roolipelaamista ja se toimii myös aktiivisen Pathfinder Societyn virtuaalisena kokoontumispaikkana.

Suomen pelimuseo avaa ovensa Tampereella vasta vuonna 2017, mutta aineiston kerääminen on jo kovassa vauhdissa. Tämä on osoittautunut käteväksi skeneä kokoavaksi yhteistyöprojektiksi, kun kukin tarjoaa omia roolipelaamiseen liittyviä teoksia, apuvälineitä tai muistiinpanojaan museon vitriineihin. Lisätietoa tähän kansanperinteen keräämiseen osallistumisesta löytyy Facebookin puolelta.

Roolipeliharrastus tuli näkyvämmäksi myös YouTube-videopalvelun puolella, kun Joni Heinonen jatkoi roolipelituotteita esittelevän Ropetupa-videobloginsa tekemistä. Myös Ironspinen roolipelisuunnittelijana tunnettu Miska Fredman pisti pystyyn oman Nörttikanava-videobloginsa, jonka aihepiireihin kuuluvat myös roolipelit. Christopher Stratton Smith on käynnistellyt Font of Inspiration –nimikettään ja sen osana tehnyt myös muutamia roolipelaamista käsitteleviä videoblogauksia.

Tilanne parani larppaajienkin osalta, kun Larp-kalenteri uudistettiin alkuvuodesta (ks. aiempi artikkelini aiheesta). Larppaajilla on myös vahva yhteinen keskustelukanava Facebookin puolella, sillä Suomi Larp –ryhmässä on 1100 jäsentä.

OSR-pelaamisen vuosi

Jos kotimainen roolipeliskene tiivisti rivejään viime vuoden aikana, niin erityisesti tämä pätee Dungeons & Dragons –roolipelin varhaisten versioiden ympärille syntyneeseen OSR-skeneen. Siniset luolat ja valkoiset lohikäärmeet –Google-ryhmä perustettiin marraskuussa 2014 ja vuoden 2015 aikana ryhmä on järjestänyt skenaarionkirjoituskilpailun ja julkaissut yhteistyönä artikkelikokoelman (SLVLzine #1). Lisäksi ryhmän jäsenet ovat julkaisseet omia OSR-teoksiaan (ks. alla), luennoineet ja vetäneet OSR-peliä roolipelitapahtumissa ja perustaneet verkkokaupan OSR-tuotteille.

OSR-skenen tähti James Raggi ei liioin ole levännyt laakereillaan. Tiettävästi tämä vuosi meni pitkälti pitkiksi venyneitä projekteja edistäessä ja uusintapainoksia ottaessa. Uusia julkaisuja syntyi toki muutama, mutta kaikkiaan Raggi näyttää miten työtä tehdään pitkäjänteisesti. Se on jo alkanut kantaa hedelmää, kun Raggin kustantama ja Zak Smithin kirjoittama OSR-lähdeteos A Red & Pleasant Land kahmi useita Ennie-palkintoja, jotka perinteisesti ovat olleet faniäänestyksen vuoksi vain isojen firmojen saatavilla.

Vuonna 2015 julkaistut kotimaiset roolipelituotteet

Kuten jo viime vuonna oli puhetta (ks. Roolipelivuosi 2014), teknologian uusien mahdollisuuksien myötä julkaisemiskynnys on matala ja eri julkaisutapoja on useita. Siksi ei ole itsestään selvää, mitkä tuotteet pitäisi lukea roolipelijulkaisujen joukkoon. On siis ehkä paikallaan sanoa, että tässä on valikoima siitä, mitä kotimaiset skeneaktiivit tänä vuonna keittelivät kasaan. Nimet toimivat tänäkin vuonna linkkeinä.

• Tommi Brander (toim.): SLVLzine #1: D&D-skenaario ja OSR-artikkelikokoelma
• Thaumiel Nerub: The Temple of Greed: D&D-skenaario
• Thaumiel Nerub: Fields of Forsaken: D&D-lisämateriaalia
• Christopher Stratton Smith: The Children of Despair: D&D-skenaario
• Miska Fredman (et al.): Chthonian Highways: alfaversio toimintaroolipelistä, jossa käydään maantietaisteluita Suurten muinaisten tuhoamassa maailmassa
• Mike Pohjola: Raudan laulu: lisämateriaalia Myrskyn sankarit –roolipeliin
• Lisäksi Raggi kustansi Lamentations of the Flame Princess –firmansa kautta D&D-skenaariot The Pale Lady ja The Squid, the Cabal, and the Old Man.

Muistutan tässä samassa yhteydessä, että tänä vuonna tapahtui myös askel ilmaisjakelun suuntaan. Kotimaiset roolipelit ovat perinteisesti olleet katoavaisia pienpainoksia, mutta digiaikana asiaa on helppo auttaa laittamalla PDF-versio tarjolle. Uoti Huotarin (Northern Realms) esimerkkiä seuraten useampikin kotimainen pelisuunnittelija pisti vanhan pelinsä ilmaisjakeluun (ks. aiempi artikkelini aiheesta).

Näkyvyyden vuosi

Ulkomailla roolipelaaminen sai viime vuonna poikkeuksellisen paljon julkisuutta. Maailman suurin roolipelitapahtuma Gen con rikkoi jälleen kerran kävijämääräennätyksensä (ks. aiempi artikkelini aiheesta), joten järjestäjät joutuivat vihdoin siirtämään koko tapahtuman suurempiin tiloihin. Wil Wheaton puolestaan teki verkkosarjan roolipelikampanjan pelaamisesta, mikä keräsi mittavat katsojamäärät. Tietysti kampanjassa käytetty pelimateriaali on nykyään saatavilla myös jälleenmyyjiltä.

Dungeons & Dragons –pelin uusin laitos julkaistiin viime vuoden lopulla ja varsin vakuuttavin elkein se kaappasi markkinajohtajan aseman takaisin itselleen. Manttelia ehti pidellä hetken Pathfinder, joka on Dungeons & Dragons –peli sekin, mitä nyt hieman eri versiona. Roolipelaamisen kasvaneet myyntiluvut ovat kanavoituneet vahvasti näiden kahden pelin kautta ja voitaneenkin kysyä missä määrin tämä yksipuolistaa roolipelikulttuuria. Toisaalta sekin on totta, että tunnetuimmat nimikkeet toimivat porttina roolipelien maailmaan, josta ajan kanssa uudet harrastajat etsivät itseään kiinnostavat pelitavat.

Roolipelitiedotuksen vuosi

Lopuksi on pakko vielä hehkuttaa Roolipelitiedotuksen menestystä. Viime vuosien aikana blogausten määrä on vuositasolla kasvanut tasaisesti, mikä on näkynyt myös kävijämäärien nousuna. Vuonna 2015 kävijämäärät nousivat kuitenkin leijonanloikalla, peräti neljänneksellä edellisvuoteen verrattuna! Näyttökertojen määrä ylsi 10 000 rajalle; viimeksi niin tapahtui vuonna 2010, kun Roolipelitiedotus oli vasta hiljan perustettu ja nautti uutuudenviehätystä.

Iso kiitos tästä kuuluu Jukka Oksaselle, joka on kesästä asti linkittänyt Roolipelitiedotuksen uutisia Roolipelaajien Suomi –Facebook-ryhmään. Näin Roolipelitiedotuksen luvut ovat kasvaneet samaa tahtia ko. ryhmän jäsenmäärän nousun kanssa. En väheksy muidenkaan tuttavieni panostusta: kesän aikana sain puhuttua monen skeneaktiivin laittamaan bloginsa laitaan linkin Roolipelitiedotukseen ja näistäkin puroista on vuoden mittaan kasvanut vankka virta. Olen itse markkinoinut Roolipelitiedotusta vain Pelilauta-foorumin kautta ja sielläkin varsin laiskanlaisesti.

Laitan kiitokset menemään myös Thaumiel Nerubille, joka kaikkien muiden kiireidensä ohella ehätti kirjoittamaan blogauksen Roolipelitiedotukseen. Skenessä tapahtuu paljon, enkä millään ehdi olla kaikkialla. Lisäksi artikkelini heijastelevat väistämättä omia näkemyksiäni, joten muiden kirjoittajien osallistuminen tuo Roolipelitiedotukseen kaivattua vaihtelua. Alunperinhän blogi perustettiin yhteiseen käyttöön, joten jokainen pienikin askel siihen suuntaan tuntuu hyvältä.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpinä jaan kiitokset myös teille, arvon lukijat. Teidän mielenkiintonne on aherrukseni keskeinen innoittaja. Pysykäähän kyydissä tänä vuonnakin – uskon, että tulette pitämään näkemästänne!