Ville Vuorela juhlistaa blogissaan Praedor-roolipelinsä vuosikymmenen mittaista taivalta.
Vuorelan itsekehu on paikallaan. Vain muutamaa vuotta aikaisemmin julkaistiin sellaisia kotimaisia fantasiaroolipelejä kuten Tasnar, THOGS ja Ultima Thule, mutta ne kaikki ovat armotta kadonneet historian syövereihin Praedorin suosion jatkuessa. 2000-luvun alkuvuosina ei edes julkaistu uusia kotimaisia pelejä, jolloin Praedor oli yksinäinen soihdunkantaja. Näemmä tämä on kuitenkin poikinut klassikon aseman, ja nimenomaan sellaisen klassikon, jota edelleen ostetaan ja pelataan eikä vain arvosteta erikoisena kirjallisuutena. Praedor nosti myös tyylillään ja tuotantoarvoillaan kotimaisen pelijulkaisun rimaa ja on kuulemani mukaan innoittanut useampaakin nykyistä pelisuunnittelijaa tarttumaan julkaisutyöhön.
Mielenkiintoista on, että Vuorela itse näkee blogikirjoituksensa mukaan Magus-lehden positiivisen arvostelun kääntyneen merkittäväksi myyntipiikiksi. Ilman roolipelimediaa temppu ei olisi onnistunut. Hän myös epäilee nykyisen roolipelien ostajakunnan olemassaoloa, mikä toisin sanoen tekisi Praedorin menestyksestä ainutkertaisen, jota ei nykytilanteessa enää voida toistaa. Harmillisesti minulla ei ole Fantasiapelien myyntitilastoja tukemaan tai vastustamaan tätä väitettä, eikä liioin tietoa Roolipelaaja-lehden arvostelujen vaikutuksesta pelien myyntiin. Epäilen silti Vuorelan perusteluita. Praedor myi aluksi ja menestyi (ainakin) vuosikymmenen, koska vuosituhannen vaihteessa puuttui hyvä kotimainen fantasiaroolipeli ja koska Praedor on mainio roolipeli. Pitäkööt nämä samat syyt Praedorin skenssä vielä toisenkin vuosikymmenen!
Toivon todella, että sinä ja muu nuorempi polvi todistaa minun olevan väärässä skene-ennusteitteni suhteen.