Press "Enter" to skip to content

Palkittuja pelejä 2019

Kesä on paitsi kansainvälisten pelitapahtumien myös pelipalkintojen jakamisen aikaa. Palkinnot ovat yksi tapa osoittaa skenen sisäistä arvostusta eri peleille, joten palkinnonsaajat heijastelevat osaltaan skenen nykytilaa. Poimin esittelyyn kahdeksan eniten palkintoja kahminutta rooli- ja lautapeliä.

Tähtipelit pääosassa

Roolipelitiedotuksessa on ennenkin käsitelty palkittuja pelejä, mutta yleensä asiaa on lähestytty erilaisten palkintojen näkökulmasta. Päätin tänä vuonna nostaa palkintojen sijaan itse pelit huomion keskipisteeksi. Palkitut pelit ovat hyviä ja usein jollakin tavoin innovatiivisia. Jos siis haluaa pysytellä peliskenen trendien aallonharjalla, kannattaa tutustua tässä esiteltyihin peleihin.

Roolipelien esittelyissä on mainittu mitä palkintoja peli on saanut ja millainen peli on kyseessä. Lautapelien kohdalla esittelyt ovat lyhyempiä, koska alalla on lukuisia palkintoja jakavia tahoja eikä niiden kaikkien läpikäyminen ole mielekästä. Toinen syy lyhytsanaisuuteen on, että kyseisistä lautapeleistä on jo olemassa hyvät ja kattavat suomenkieliset arvioinnit Lautapelioppaassa.

Palkitut roolipelit: innovaatioita

Star Crossed voitti vain yhden palkinnon, mutta kyse oli Diana Jones -palkinnosta, joten kyseessä oli merkittävä tapaus. Diana Jones -palkinto myönnetään ”erinomaisuudesta pelien saralla” (excellence in gaming) ja ehdokkaiksi kelpaavat kaikenlaiset ei-elektronisen pelikulttuurin edustajat; viime vuosina loppusuoralle ovat päässeet esimerkiksi pelitutkimus, pelitapahtuma ja roolipelaamisen suoratoistaminen verkossa. Tuomariston mukaan Star Crossed on ”kauniisti tuotettuna, taitavasti suunniteltuna, kipeästi kaivattuna ja ilahduttavan helposti lähestyttävänä kaikkea sitä, mistä roolipelaaminen pelityyppinä unelmoi”.

Star Crossed -pelissä jenga-torni korvaa nopat. Kuva: Bully Pulpit Games

Star Crossed -roolipeli (ks. kotisivu) on kaksinpeli kielletyistä romansseista. Romanssin osapuolet tuntevat vetoa toisiinsa, mutta syystä tai toisesta eivät voi tai halua antaa periksi tunteilleen. Pelin jännite rakentuu tämän ympärille: aina kun tunteet hahmojen välillä voimistuvat, pelaajat rakentavat jenga-tornia. Jos torni kaatuu, hahmot eivät voi enää hillitä tunteitaan. Pelin suunnittelija Alex Roberts oli viime vuonna Ropeconissa vieraana ja piti siellä esitelmän pelinsä suunnittelusta.

Dialect-roolipeli puolestaan niitti kiitosta sekä Indie Game Developer Network -järjestön (IGDN) että Ennie-äänestyksen palkintojenjaossa. IGDN:n palkinnon myöntää tuomaristo, joka painottaa innovaation ja moniäänisyyden merkitystä. Ennie-palkinnot puolestaan jaetaan avoimen yleisöäänestyksen perusteella, jolloin punnitaan pelin suosiota pelaajien keskuudessa. Dialect sai IGDN:lta Vuoden peli -palkinnon ja Ennie-palkinnoista hopeasijan Paras peli -kategoriassa.

Kathryn Hymesin ja Hakan Seyalioğlun Dialect (ks. kotisivu) on roolipeli lingvistiikasta: se käsittelee kielen syntymistä ja kehittymistä. Pelinjohtajattomassa pelissä määritellään eristäytynyt miljöö ja mietitään, miten erilaiset termit ilmaistaisiin annetun miljöön puitteissa. Esimerkiksi: millaista fraasia käytettäisiin huonosta enteestä Marsin siirtokunnassa, jota piinaavat äkilliset ja rajut hiekkamyrskyt? Kielenkehitys sidotaan siis vahvasti ympäristöönsä ja vastaavasti ympäristön muuttuminen vaikuttaa myös kielen muuttumiseen.

Palkitut roolipelit: priimatason toteutus

Jos listan kaksi ensimmäistä roolipeliä ovat erikoisempia indie-pelejä, ovat nämä jälkimmäiset vastaavasti enemmän pöytäroolipelaamisen perinteiden kannattajia.

Forbidden Lands -pelin laatikossa tulee sääntökirjojen lisäksi pelimaailman kartta ja eri paikkoja kuvaavia tarroja. Kuva: Fria Ligan
Forbidden Lands sai Ennie-palkinnot Parhaista säännöistä (hopeasija) ja Vuoden tuotteena (hopeasija). Lisäksi UK Games Expo -tapahtumassa sille myönnettiin Parhaan roolipelin palkinto sekä tuomari- että yleisöäänestyksessä.

Forbidden Lands (ks. kotisivu) on perinteinen fantasiaroolipeli, mutta eroaa kaltaistensa joukosta vanhan koulukunnan D&D:sta muistuttavalla armottomuudella ja pelimaailman valloittamisella. Hahmot eivät ole niinkään eeppisiä sankareita, vaan hylätyn ja hirviöiden täyttämän maan ryövääjiä. Kartalla liikkumiseen ja tukikohdan ylläpitämiseen liittyy pelimekaniikkaa, joka vaatii resurssien käyttämistä. Sääntöjärjestelmä on tuttu ruotsalaisen Fria Ligan -firman aiemmista peleistä (Mutant: Year Zero ja Tales from the Loop).

Masks of Nyarlathotep on klassikkoaseman saavuttanut Call of Cthulhu -skenaario vuodelta 1984. Viime vuonna siitä julkaistiin uusittu ja osin laajennettu versio Call of Cthulhu -pelin nykyiselle seitsemännelle sääntölaitokselle. Skenaario sai Ennie-palkinnon parhaana seikkailuna ja siihen oheistuotteeksi tehty proppikokoelma Ennie-palkinnon Vuoden tuotteena.

Kyseessä on kauhututkimusskenaario, jossa pelaajahahmot reissaavat ympäri maailmaa yrittäen estää kultistien maailmanloppuaikeet. Tarjolla ei ole lukkoonlyötyä kohtausjärjestystä, vaan hahmot voivat edistää tutkimuksiaan vapaasti valitsemassaan järjestyksessä. Masks of Nyarlathotep -skenaarion uusitussa versiossa (ks. kotisivu) tiedon määrää on pyritty selkiyttämään monin eri tavoin. Tekstin työstämisen lisäksi mukana on mm. ylimääräinen johdantoseikkailu, sivuhahmojen lista, pelinveto-ohjeita ja matkustamiseen liittyviä lisätietoja.

Masks of Nyarlathotep -pakettiin sisältyy kaksiosaisen seikkailukirjan lisäksi tuhti nippu karttoja ja erilaisia tekstejä kuten asiakirjoja, sanomalehtileikkeitä ja kirjeitä pelaajille annettavaksi. The H. P. Lovecraft Historical Society (HPLHS) kehitteli näistä oheismateriaaleista tyylitellymmät versiot (ks. kotisivu) ja lisäsi joukkoon mm. ääninäyteltyjä nauhoituksia ja leimattavat passit. Yhdessä Masks of Nyarlathotep -skenaario ja proppikokoelma kurittavat lompakkoa 250 euron hintalapulla, mutta vastineeksi saa on yli 650 sivua skenaariotekstiä ja 130 proppia.

Jos roolipeli paranee käpisteltävien proppien avulla, Masks of Nyarlathotep Prop Set lienee parasta ikinä. Kuva: HPLHS

Palkitut lautapelit

Palkintojen määrällä mitattuna lautapeli Root (ks. kotisivu) on omassa luokassaan. Se on valittu vuoden parhaaksi lautapeliksi kuudessa eri yhteydessä sekä tuomariston että yleisöäänestyksen perusteella. Kyseessä on strategiapeli metsänväen sodasta alueensa hallitsemiseksi. Pelin jippona on, että sodan eri osapuolet ovat epäsymmetrisessä asetelmassa: markiisitar komentaa sotajoukkoja ja rakentaa, kotkanpesän väki luottaa komentojen ohjelmointiin, sissiliike kerää kannatusta ja samooja suorittaa tehtäviä. Yksityiskohtainen esittely löytyy Lautapelioppaasta.

The Mind on niitä pelejä, joita pelataan hiljaisuudessa. Kuva: Pandasaurus

The Mind oli Diana Jones ja Spiel des Jahres -palkintoehdokkaana ja vaikka se ei lopulta voittanutkaan kumpaakaan, valittiin se parhaaksi korttipeliksi useassa muussa kilpailussa. Kotimaisessa Pelaajien valinta -palkinnoissa peli on myös edennyt finaalisijalle asti: voittajat paljastuvat marraskuussa. Pelinä The Mind (ks. kotisivu) liikkuu lautapelin määritelmän rajoilla. Idea on yksinkertainen: pelaajien pitää lätkiä pöytään kortit numerojärjestyksessä, mutta he eivät saa puhua korteistaan. Kyseessä on siis yhteistyöpeli, jossa ilo syntyy, kun ryhmän sisäinen sanaton viestintä onnistuu. Lisätietoa löytyy Lautapelioppaasta.

Die Quacksalber von Quedlinburg tai The Quacks of Quedlinburg (ks. engl. kotisivu), kuten sen englanninkielinen nimi kuuluu, on kahminut puolenkymmentä palkintoa. Saksankielinen alkuperäisjulkaisu sai viime vuonna arvostetun Kennerspiel des Jahres -palkinnon, joka on monimutkaisemmille lautapeleille tarkoitettu Spiel des Jahres -palkinto. Peli on pakanrakennusta, mutta pelivälineet eivät ole kortteja vaan pieniä laattoja, joita kootaan pussiin ja josta niitä sokkona nostellaan. Aiheena on taikajuoman keittäminen, jossa laatat ovat ainesosia ja pelilauta yhteinen taikajuomapata. Tarkempi arvio pelistä löytyy Lautapelioppaasta.

Neljäs useampia palkintoja saanut ja etenkin amerikkalaista yleisöä viehättänyt lautapeli on Chronicles of Crime (ks. kotisivu), yhteistyöpeli rikostutkinnasta. Pelissä on viisi eri rikostapausta ja läjittäin henkilöitä, esineitä ja paikkoja edustavia kortteja. Juju on älylaitteen käytössä, jolla skannataan QR-koodeja korteista, katsellaan rikospaikkaa virtuaalitodellisuudessa ja esitetään kysymyksiä asiantuntija-avustajille. Lopuksi johtopäätökset esitetään vastaamalla rikostapauksen avainkysymyksiin. Yksityiskohtaisempi kuvaus pelistä löytyy Lautapelioppaasta.

Chronicles of Crime -lautapelissä rikostutkimuksen vihjeiden valikoima on laaja. Kuva: Mikko Saari / Lautapeliopas

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: